17.12.2013

Ahdistaa.

Ahdistaa ihan tajuttomasti. Oli pakko tulla koneelle kirjoittamaan, etten satuttais itseeni tai söis enempää. Mä ehdin jo vetää tossa kokonaisen sipsipussin, varmaan litran limsaa ja puolikkaan karkkipussin naamaani. Eikä mennyt edes kovin kauaa. Mulla on huono olo, oksetan itseäni ja musta tuntuu, että mun pitäis tehdä jotain pahaa itelleni. En käsitä mistä helvetistä tä olo nyt tuli... Ei tä oo niinkään surua vaan nimenomaan ahdistusta. Surua mä osaan käsitellä, mutta mä en oo niinkään tottunu tällaseen. Itkeminenkään ei auta, päinvastoin oikeestaan - alkaa ahdistaa vielä vaan enemmän.
 
Mä olen luvannut itelleni, etten enää koskaan tee mitään pahaa itelleni. Ei toi ahmiminenkaan hyväksi mulle ole, mutta en aio enää satuttaa itteeni fyysisesti, en milloinkaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että voisin ihan hyvin tarttua johonkin terävään esineeseen ja katsoa kuinka pahaa jälkeä saan sillä aikaiseksi. En ymmärrä mikä mua vaivaa. Ei tän pitäis olla tällasta, ei oo ennenkään ollut.
 
Oon niin helvetin väsynyt kaikkiin vastoinkäymisiin. Oon muutenkin väsynyt. Nukun 12 tunnin yöunia eikä se riitä mihinkään. Itken ihan jo pelkän väsymyksen vuoksi. Haluun tän helvetin ahdistuksen pois, mä tuun pian hulluksi.

2 kommenttia:

  1. Onko sulla ketään johon voisit saada yhteyden kun olosi on tuollainen? Siis puhelimitse tai kasvotusten? Kummeja tai terapeuttia tai jotain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niitä ihmisiä löytyy, mutta se kynnys, että jollekin vaikka soittaisin, on aika iso. En jotenkin halua häiritä ja vaivata ongelmillani muita :/ Varsinkaan kun tuntuu, että teen sitä jatkuvasti...

      Poista