Vietin eilen koko päivän parhaan ystäväni kanssa. Välillä itkimme yhdessä kaikkia ikäviä asioita, mutta seuraavassa hetkessä jo nauroimme ja pidimme hauskaa. Teimme hyvää ruokaa, katsoimme pari elokuvaa ja puhuimme - paljon. Anton huiteli koko päivän (ja yön...) jossain teillä tietämättömillä, joten saimme olla Essin kanssa ihan kahdestaan. Essin vuosia kestänyt parisuhde päättyi vähän aikaa sitten, joten saimme kumpikin lohduttaa ja tsempata toisiamme.
Olemme nähneet viime aikoina aivan liian harvoin, mutta toivottavasti siihen tulee nyt muutos. Olen todella kaivanut Essin seuraa ja eilinen muistutti minua siitä, kuinka hyvin viihdynkään hänen seurassaan. Essi on isosiskoni ja poikaystäväni lisäksi ainut ihminen, kenen seurassa olen aina pystynyt olemaan täysin oma itseni. Olen kiitollinen siitä, että minulla on niin hyvä ystävä.
Oli aika jännä huomata, että Essillä on ollut hyvin paljon samanlaisia tunteita ja ajatuksia eronsa jälkeen kuin minulla vanhempieni kuoleman jälkeen. Ovathan ne toki kaksi aivan eri asiaa, mutta me molemmat olemme menettäneet tärkeitä ihmisiä elämästämme ja se sattuu. Kumpikaan ei voi tarkalleen tietää miltä toisesta tuntuu, mutta me myös tunnemme toisemme sen verran hyvin, että osaamme kyllä olla toistemme tukena tilanteessa kuin tilanteessa. Tuntui muutenkin hyvältä päästä pitkästä aikaa näyttämään Essille kunnolla miten tärkeä hän minulle on. Sitä ei voi mielestäni koskaan korostaa läheisille ihmisille liikaa :)
Hauskaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti