3.12.2013

Be strong.

Olen saanut paljon viestejä ihmisiltä, jotka ovat kokeneet elämässään erilaisia menetyksiä. Varsinkin viime aikoina näitä sähköposteja on tullut melko paljon ja yhdessä viestissä oli mukana eräs lausahdus, jonka päätin jakaa täällä blogissakin: "Anyone can give up, it's the easiest thing in the world to do. But to hold it together when everyone else would understand if you fell apart, that's true strength." Olen niin samaa mieltä tuon lauseen kanssa ja toivonkin, että kaikki, jotka kamppailevat jonkin asian kanssa ja jaksavat yrittää selvitä ongelmistaan, muistaisivat tuon.

Ei sillä, ei siinäkään ole siis mitään väärää, vaikka romahtaisi eikä jaksaisi enää olla vahva. Se on täysin ymmärrettävää ja onhan minullekin käynyt niin. Mielestäni tuon voisi yhdistää myös siihen, että sen romahduksen jälkeen pääsee taas jälleen ylös, omin avuin tai muiden auttamana. Ei ihminen ole mielestäni heikko, jos hän tarvitsee apua selviytyäkseen menetyksistä. Sekin on itse asiassa vahvuutta, että tunnistaa omat rajansa ja tietää milloin ei enää selviä yksin ilman apua. Se taas ei mielestäni ole vahvuutta, jos antaa surun/ongelmien ottaa vallan itsestään eikä edes yritä tehdä mitään päästäkseen eteenpäin ja asioiden yli. Ihminen saa surra, mutta jossain vaiheessa pitää pystyä jatkamaan normaalia elämää. Mielestäni toivo on menetetty siinä vaiheessa, kun ihminen itse ei näe mitään syytä enää edes yrittää jaksaa.
 
Kaiken on kuitenkin lähdettävä liikkeelle ihmisen omasta tahdosta. Vaikka kaikki läheiset yrittäisivät auttaa ja tekisivät kaikkensa, jotta vaikeuksia kohdannut ihminen pääsisi taas jaloilleen, ei siitä ole mitään hyötyä, mikäli kyseinen henkilö ei sitä itse halua. Mä olen itse huomannut, että välillä pitää ihan oikeasti tehdä töitä sen eteen, että löytää jotain syitä vielä jatkaa tätä elämää tai että jaksaa nousta edes sängystä ylös. Tiettyyn pisteeseen asti muut ihmiset voivat auttaa ja vaikka repiä väkisin ylös sieltä sängystä, mutta ei loputtomiin. Äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, joka ei itse halunnut riittävästi jatkaa elämäänsä. Hän ei päässyt yli isäni kuolemasta ja päätyi lopulta tekemään itsemurhan. Häntä autettiin ja tuettiin, mutta se ei riittänyt.
 
Tässä postauksessa ei taida olla paljonkaan järkeä, mutta en oikein osannut paremminkaan selittää mitä ajan takaa. Pistetään sen piikkiin, etten ole vielä terve! :D

2 kommenttia: