12.10.2014

Kaikki loppuu aikanaan.

Mä olen miettinyt tätä jo aika pitkään. Toisaalta mulla olisi vielä haluja jatkaa kirjoittamista, mullahan on tuolla luonnoksissakin puolivalmiita postauksia monta kappaletta. Mutta jokin haraa vastaan. Nyt Helmin syntymän jälkeen ja Jasperin tultua lopultakin osaksi meidän perhettä, mä olen tajunnut, että mun pitää jatkaa elämää ja jättää menneet ajat taakse. En mä tule koskaan unohtamaan isäni tai äitini kuolemaa, ne varjostavat aina elämääni jollain tavalla, mutta lasteni takia mun on parempi yrittää jatkaa eteenpäin. Vaikka blogista onkin paljon hyötyä ja tuntuu hyvältä päästä tänne purkamaan ajatuksia, on tässä myös aina se negatiivinen puoli - mulle tulee paha mieli lähes joka ikinen kerta, kun kirjoitan tänne jotain. Postausteni sisällöt ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta synkkiä, surullisia ja täynnä epätoivoa. En mä jatkossakaan kiellä itseltäni niitä vähemmän iloisia tunteita ja ajatuksia, mutta en aio enää väen väkisin edistää niitä jatkamalla tänne kirjoittamista. Mä olen kehittänyt itselleni uusia tapoja käsitellä ja purkaa päässäni pyöriviä asioita. Muutenkin blogihan perustettiin alunperin äitini itsemurhan vuoksi ja yhä enemmän ja enemmän postaukset käsittelevät aiheita, jotka eivät liity millään tavalla äitini tai edes isäni kuolemaan.

Mä olen saanut tältä blogilta niin paljon enkä oikein enää usko, että voisin edes saada paljon enempää. En kadu sekuntiakaan sitä, että viime lokakuussa kirjoitin tärisevin käsin ensimmäisen postauksen, sitten toisen, kolmannen ja niin edelleen. Surutyöni kannalta tämä blogi ja ennen kaikkea teidän lukijoiden kannustavat ja tsemppaavat kommentit sekä vertaistuki ovat olleet minulle kultaakin kalliimpia. Haluankin kiittää jokaista teitä, jotka olette kommentoineet tai laittaneet sähköpostia näiden kuukausien aikana. Ette tiedäkään miten suuri apu ja lohtu teistä on ollut.

Tämä oli yksi vaihe elämässäni, tarpeellinen ja merkittävä sellainen, mutta nyt sen on aika väistyä uuden vaiheen tieltä. Nyt mun on aika keskittyä elämässäni muihin asioihin, joista tärkeimpänä on ehdottomasti äitinä oleminen. 

Suuri ja kaunis kiitos vielä teille kaikille ♥

10 kommenttia:

  1. Voi, tykkäsin niin lukea blogiasi! Sun kirjotukset on auttanut mua jaksamaan kun on ollut vaikeeta. Hyvää jatkoa sulle ja voimia vielä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla jos näistä mun höpinöistäni on ollut apua<3 Kiitos hirmuisesti sinulle! :)

      Poista
  2. Toivotan sulle paljon onnea ja iloa jatkoon! Oot selkeestikin joutunut kestämään ihan liian paljon pahaa, mutta oot kuitenkin selviytynyt kaikesta. Tsemppiä paljon ja kaikkea hyvää teijän perheelle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä itsekin välillä pysähtyy miettimään, että ei hitto miten hyvin mä oonkin pärjännyt kaiken tän jälkeen. Kiitos paljon ihana<3 :)

      Poista
  3. Hyvää jatkoa teille kaikille, on ollu hienoo lukee miten oot päässy pikkuhiljaa enemmän ja enemmän yli kaikesta pahasta mitä oot kokenu :) Oot rohkee ihminen ja todella vahva, ei kaikki olis tosiaan selvinny tollasista jutuista! Tsemppiä ja onnellista tulevaisuutta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelin itsekin näitä mun postauksia viikonlopun aikana ja oli kyllä hienoa huomata postauksistakin se kehitys siitä alkupisteestä tähän päivään. Voi kiitos paljon ihanasta kommentista<3 :)

      Poista
  4. Hyvää jatkoa! Muistan, kun ensimmäisen kerran löysin sun blogin ja itkeä pillitin, kun luin sun siihen mennessä kirjoittamat kirjoitukset. Mutta on ollut ihanaa huomata, kuinka se elämä vaan kuljettaa eteenpäin, läpi tosi vaikeidenkin aikojen. Kaikkea hyvää teille jatkossa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! :/ Onneksi postaukset ovat sentään vähän iloisempaan suuntaan muuttuneet niistä alkuajoista. Kiitos sinullekin ihan valtavasti<3 :)

      Poista
  5. Toivon sinulle ja perheellesi onnea matkallenne <3

    VastaaPoista