Olen maininnutkin, että äitini kuoleman jälkeen ystävyyteni muutaman ihmisen kanssa päättyi. He eivät ilmeisestikään ymmärtäneet sitä, etten pitänyt heihin enää yhteyttä ja olin vain omissa oloissani. Näin olen ainakin muiden puheista käsittänyt. Eilen satuin törmäämään yhteen näistä ihmisistä ja se tuntui ihan hirveältä. Hän oli kuin ei olisi tuntenutkaan minua, vältti katsomasta minun suuntaani eikä sanonut sanaakaan. Hänen äitinsä oli kyseisessä tilanteessa myös mukana ja hänen kanssaan juttelin tovin. Olemmehan me tunteneet tämän entisen ystäväni kanssa jo ala-asteelta saakka ja olen monet kerrat vieraillut hänen perheensä luona.
Mun mielestä hyviä ystäviä ei koskaan voi olla liikaa ja sellaisen menettäminen sattuu aina. Toisaalta pitäisi ehkä ajatella, että todellinen ystävä ymmärtäisi minkä takia mä en pitänyt yhteyttä. En mä tehnyt sitä ilkeyttäni, mutta jos mä en useimpana päivänä päässyt edes sängystä ylös, niin ei musta paljon olisi iloa kenellekään ollut, vaikka olisinkin viimeisillä voimillani yrittänyt pitää yhteyttä kavereihini. Harmittaa vaan, ettei se riittänyt, että menetin äitini. Mun piti vielä menettää myös liuta muita mulle tärkeitä ihmisiä siinä samassa :(
Päätin jossain vaiheessa, etten enää tuhlaa ajatustakaan näille ihmisille. En ole missään kohtaa ajatellut heistä ilkeästi tämän kaiken jälkeen, olen päinvastoin koittanut parhaani mukaan ymmärtää. Minun on vain turha kasata enempää pahaa mieltä itselleni, sitä kun riittää jo muutenkin ihan tarpeeksi, joten sen vuoksi päätin unohtaa heidät tai olla ainakin miettimättä heitä. Nyt kaikki tuli taas kuitenkin mieleeni ja tällä hetkellä päällimmäisin ajatus on, että haluaisin korjata kaiken. En tiedä millä tavalla, mutta musta tuntuu, että jotain pitäisi yrittää. Jos vaikka soittaisin jollekin heistä ja koittaisin edes puhua asioista? Mitään niin kamalaa ei ole (ainakaan mun mielestäni) tapahtunut, ettei asioita voisi edes yrittää selvittää puhumalla. Toisaalta pelkään, ettei puheluuni edes vastattaisi tai koko keskustelu olisi täysin turha... Ehkä parempi vain antaa olla ja pitää huolta siitä, että nykyiset ystävyyssuhteeni eivät katkea.
Onko teillä kokemusta jostain vastaavanlaisesta? Tai mielipiteitä siitä pitäisikö minun yrittää korjata välini näiden ihmisten kanssa vai antaa vain olla?
Onko teillä kokemusta jostain vastaavanlaisesta? Tai mielipiteitä siitä pitäisikö minun yrittää korjata välini näiden ihmisten kanssa vai antaa vain olla?