12.10.2014

Kaikki loppuu aikanaan.

Mä olen miettinyt tätä jo aika pitkään. Toisaalta mulla olisi vielä haluja jatkaa kirjoittamista, mullahan on tuolla luonnoksissakin puolivalmiita postauksia monta kappaletta. Mutta jokin haraa vastaan. Nyt Helmin syntymän jälkeen ja Jasperin tultua lopultakin osaksi meidän perhettä, mä olen tajunnut, että mun pitää jatkaa elämää ja jättää menneet ajat taakse. En mä tule koskaan unohtamaan isäni tai äitini kuolemaa, ne varjostavat aina elämääni jollain tavalla, mutta lasteni takia mun on parempi yrittää jatkaa eteenpäin. Vaikka blogista onkin paljon hyötyä ja tuntuu hyvältä päästä tänne purkamaan ajatuksia, on tässä myös aina se negatiivinen puoli - mulle tulee paha mieli lähes joka ikinen kerta, kun kirjoitan tänne jotain. Postausteni sisällöt ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta synkkiä, surullisia ja täynnä epätoivoa. En mä jatkossakaan kiellä itseltäni niitä vähemmän iloisia tunteita ja ajatuksia, mutta en aio enää väen väkisin edistää niitä jatkamalla tänne kirjoittamista. Mä olen kehittänyt itselleni uusia tapoja käsitellä ja purkaa päässäni pyöriviä asioita. Muutenkin blogihan perustettiin alunperin äitini itsemurhan vuoksi ja yhä enemmän ja enemmän postaukset käsittelevät aiheita, jotka eivät liity millään tavalla äitini tai edes isäni kuolemaan.

Mä olen saanut tältä blogilta niin paljon enkä oikein enää usko, että voisin edes saada paljon enempää. En kadu sekuntiakaan sitä, että viime lokakuussa kirjoitin tärisevin käsin ensimmäisen postauksen, sitten toisen, kolmannen ja niin edelleen. Surutyöni kannalta tämä blogi ja ennen kaikkea teidän lukijoiden kannustavat ja tsemppaavat kommentit sekä vertaistuki ovat olleet minulle kultaakin kalliimpia. Haluankin kiittää jokaista teitä, jotka olette kommentoineet tai laittaneet sähköpostia näiden kuukausien aikana. Ette tiedäkään miten suuri apu ja lohtu teistä on ollut.

Tämä oli yksi vaihe elämässäni, tarpeellinen ja merkittävä sellainen, mutta nyt sen on aika väistyä uuden vaiheen tieltä. Nyt mun on aika keskittyä elämässäni muihin asioihin, joista tärkeimpänä on ehdottomasti äitinä oleminen. 

Suuri ja kaunis kiitos vielä teille kaikille ♥