30.3.2014

She sits in her corner singing herself to sleep.

Mä olen aina tiennyt sen, että joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää, että musta tuntuu näin pahalta mun vanhempien kuoleman jälkeen. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää ja se on mulle ihan okei, mutta mun mielestä on aivan järjetöntä katkaista välit muhun kokonaan vaan sen takia, että mä olen liian surullinen enkä halua edes yrittää olla iloinen. Kieltämättä tuntui aika pahalta saada humalassa olevalta entiseltä ystävältäni eilen illalla puhelu, jossa hän kertoi miksei halua enää olla tekemisissä kanssani ja luetteli kaikki mahdolliset viat, joita musta löytyy...

Ilmeisesti tämä kyseinen ihminen oli kuullut joltain, että olin ihmetellyt miksi hän katkaisi välit minuun ja päätti sitten itse kertoa syyn. Ehkä mun olisi pitänyt itse kysyä sitä suoraan häneltä, mutta pelkäsin kuulevani juuri jotain tällaista ja en sen vuoksi viitsinyt turhaan alkaa pahoittaa mieltäni. Perimmäinen syy siis oli kuulemma ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että mä olin liian surullinen. Musta ei ollut iloa hänelle eikä hän halunnut tuhlata aikaansa ihmiseen, joka ei pysty antamaan ystävänä mitään takaisin. Kyllähän toi on periaatteessa ihan ymmärrettävää, mutta mun mielestä ystävän pitäisi ymmärtää, jos toisella on vaikeaa eikä katkaista välejä heti, jos toinen ei hetkeen pysty tai halua bilettää ja pitää hauskaa.

Mä kuulemma myös oikein kerjäämällä kerjäsin ihmisiltä sääliä äitini kuoleman jälkeen. Ton kuuleminen sattui aika paljon ja sai mut myös aika ymmälleen. Mähän nimenomaan sulkeuduin, olin yksin kotona enkä halunnut puhua kenellekään? Totta kai mä toisinaan jollekin puhuin, mutta jos niistä muutamasta kerrasta voi sanoa, että se oli säälin kerjäämistä niin siinä tapauksessa mä ilmaisin itseni totaalisesti väärin. En mä mitään sääliä ole tarvinnut enkä tarvitse keneltäkään. Olen tarvinnut ystävää, joka kuuntelee ja on tukenani vaikeina aikoina. Eihän kukaan voi tietää mitä toisen päässä liikkuu, mutta jos niistä mun viime kesän ja syksyn aikaisista avautumisista päätellään automaattisesti, että kerjään sääliä, on vikaa joko kuulijassa tai sitten minussa. Ymmärtäisin tuon kaiken paljon paremmin, jos äitini kuolemasta olisi kulunut vaikka viisi vuotta ja silti jatkuvasti olisin parkumassa asiasta jollekulle enkä edes tekisi mitään muuta. Nyt tuo menee kyllä täysin yli mun ymmärrykseni.

Anton sanoi, että mun kannattaa vaan unohtaa toi ihminen ja olla välittämättä sen sanoista. Niin mä aionkin unohtaa, en mä enää edes halua yrittää korjata välejä, en kaiken sen jälkeen mitä hän sanoi. Mun mielestä ystävä ei luettele toiselle kaikkia mahdollisia vikoja ja pieniä asioita, jotka toisessa ärsyttää ja keksi vielä omiaan siihen päälle. Mulla ei ainakaan ole tarvetta olla ystävilleni (tai kellekään muulle) tahallani ilkeä. Eihän me siis missään väleissä ollakaan oltu viime syksyn jälkeen, mutta eipähän tarvitse olla enää jatkossakaan. Ainakin mulle nyt selvisi, mistä kaikki johtui ja syy oli, kuten arvelinkin, pelkästään minussa. Valitettavasti se eilinen puhelu kummittelee kuitenkin vielä mielessä ja mulla on vieläkin paha mieli sen takia... Pitäisi oppia olemaan välittämättä, mä en vaan ole koskaan osannut niin tehdä.

Onneksi mulla on muuten välit kunnossa ystävieni kanssa, myös niiden kahden muun, jonka kanssa mulla meni välit hetkeksi poikki syksyllä samoihin aikoihin tämän ihmisen kanssa :)

2 kommenttia:

  1. Mielestäni erittäin lapsellinen kaveri ja onkohan hän kokenut koskaan läheisen kuolemaa? Tuollaiset ihmiset saattavat kohdata sen surun jossain vaiheessa ja pyytää sitten sun apua. Nyt ei vielä osaa ymmärtää toisen kokemaa surua. Ihmisiä tulee ja menee elämän kuluessa. Toiset jää rinnalle kulkemaan tapahtui mitä vaan ja toiset ovat kuuluneet johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen. Näin myös minulla. Tottahan tuollainen vaivaa mieltä mutta anna älä anna asialle liikaa ajatuksia. Mukavaa viikkoa!

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan mun käsittääkseni hän ei ole koskaan ketään todella läheistä ihmistä menettänyt, joten ei kai sitä voi tosiaan täysin olettaakaan, että hän ymmärtää mitä mä olen käynyt ja käyn läpi :/ Olet ihan oikeassa eikä siihen aina valitettavasit voi vaikuttaa, että mitkä ihmissuhteet kestävät ja mitkä eivät. Kiitos paljon, mukavaa viikkoa sinnekin! :)

      Poista