15.3.2014

Up and down.

Mä en ole käynyt terapiassa, vaikka mun pitäisi siellä käydä. Hetkittäinen hyvä olo ei tarkoita sitä, että olen käsitellyt äitini kuoleman jo kokonaan tai edes sitä, etten enää tarvitsisi asian käsittelyn kanssa ulkopuolisen ammattilaisen apua, tiedän kyllä. Mä en oikeastaan osaa edes sanoa minkä takia en ole halunnut siellä käydä... Peruin varaamani ajat enkä mä tiedä haluanko enää varata niitä lisää. Tällä hetkellä mulla ei ole voimia työstää äitini kuolemaan liittyviä asioita, ne ovat ja pysyvät siinä tilassa, missä ne nyt ovat. Mulla on niin paljon muutakin mietittävää, että mulla halkeaisi pää, jos mä yhtään enempää alkaisin rasittaa itseäni. Totta kai äidin kuolema pyörii mielessä, mutta antaa pyöriä. En mä sitä pysty estämään, mutta ei mun ole mikään pakko sen enempää miettiä kyseistä asiaa. Terapiassa mä joutuisin ajattelemaan sitä, enkä mä tällä hetkellä pysty enkä halua niin tehdä.

Jos en olisi herännyt tänä aamuna ja nähnyt, että yön aikana on satanut mukavan verran lunta, olisin voinut tässä kohtaa todeta, että ainakin nämä keväiset säät ovat piristäneet mua. Kyllä ne ehtivätkin piristää jo sen aikaa, mitä sitä auringonpaistetta ja lämpöä kesti :) Oli ihanaa pukea paksun talvitakin sijaan päälle nahkatakki, laittaa jalkoihin saappaiden sijasta tennarit ja päähän aurinkolasit. Eiköhän se kevätkin sieltä vielä takaisin tule, ja musta tuntui monta kertaa, ettei elämä näytä enää yhtään niin synkältä, kun aurinko todella paistaa ja päästiin edes hetkeksi eroon siitä synkästä talvesta. Kevään tuleminen on mulle jälleen yksi konkreettinen esimerkki siitä, että elämä tosiaan jatkuu ja aika kuluu koko ajan, vaikka musta ei aina siltä tunnukaan.

Sen lisäksi, että muutenkin on vaikeeta ja itkettää jatkuvasti, aiheuttaa tä raskauskin vielä lisää ihania mielialanvaihteluita ja itkukohtauksia. Eilenkin itkin hysteerisesti esimerkiksi sen takia, etten meinannut löytää korvakorujen toista paria. Toihan todella on maailmaa vakavampi ongelma :D Onneksi Anton tuli sitten auttamaan mua ja se toinen koru löytyi lopulta, niin mäkin pystyin taas rauhoittumaan. 

Tänään mä ajattelin pysyä koko päivän kotona. Ei huvita mennä tonne lumen ja loskan sekaan, kun ei ole mikään pakko, ja mulla on taas ties miten monta koulujuttua tekemättä ja tentteihinkin pitäisi koittaa lukea. Huomenna olisi tarkoitus nähdä muutamaa kaveria, joita ei ole tullut nähtyä pitkiin aikoihin :) Hauskaa viikonloppua teille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti