11.3.2014

Just gonna stand there and watch me burn.

Mistähän sitä alottaisi... En oo ollut muutamaan päivään koneella tai edes kotona. En itse asiassa edes tiennyt onko mulla enää kotia tai olisiko se ns. koti enää sellainen paikka, jota haluaisin kodikseni kutsua. Täällä sitä taas kuitenkin ollaan, kaikki on tosi sekavaa ja en itsekään tiedä mitä tästä eteenpäin tulee tapahtumaan. Me ollaan aina Antonin kanssa ajateltu niin, ettei me anneta pienten eikä edes vähän suurempien ongelmien kaataa meidän suhdetta. Että ne kaikkein isoimmatkin hankaluudet ainakin yritetään selvittää, koska tottahan se on, että joskus parisuhteessa saattaa tulla eteen tilanne, jolloin todella punnitaan kuinka paljon ja mitä suhde kestää. Kaikkia asioita ei pysty selvittämään tai antamaan anteeksi, sehän on selvä, mutta liian helposti ei mun mielestä kannata luopua rakastamastaan ihmisestä, vaikka olisi tapahtunut mitä.

Me ollaan molemmat tehty virheitä meidän suhteen aikana ja se on täysin inhimillistä. Viime perjantainen riita oli kuitenkin isompi kuin mikään koskaan ennen ja mä lähdin pois kotoa. Ei se ollut mikään "jätän sut ja muutan pois" -päätös, ei suinkaan. Mä vaan tarvitsen tollasen jälkeen sitä omaa aikaa, kuten mä olen täällä ennenkin sanonut. Mä en tee sitä ilkeyttäni, en yritä pitää mykkäkoulua tai tarkoita mitään pahaa sillä. Mun vaan pitää saada ajatella asioita ihan rauhassa ja yksin. Onneksi Antonkin sen ymmärtää ja mä sain omaa aikaa. Tänään mä tulin takaisin kotiin ja me puhuttiin ties kuinka pitkään. Saatiin asiat selvitettyä sillä tavalla, että nyt me katsotaan ihan rauhassa miten tää tästä etenee. Ei kumpikaan meistä halua luovuttaa tai erota, me rakastetaan toisiamme. Meidän pitää molempien tehdä töitä sen eteen, että saadaan kaikki toimimaan ja palaamaan ennalleen edes jotenkuten. Onneksi mä tiedän, että me molemmat ollaan valmiita tekemään kaikkemme, jotta asiat olisivat taas hyvin.

Että sellaista. Mä koitan olla täyttämättä tätä blogia näillä parisuhdejutuilla, mutta voipi olla, että näitä jatkossa taas saattaa putkahdella aina välillä. Toivottavasti teillä oli hauskempi ja mukavampi viikonloppu ja hyvää viikon alkua myös jokaiselle! :)

6 kommenttia:

  1. Oot fiksu nuori nainen ja uskon että teillä on miehes kanssa kaikki avaimet selvittää välinne. Laitoin sulle spostia, jaksamisia♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon, vastailen sulle mahdollisimman pian :) <3

      Poista
  2. Luen monia blogeja, joista suurin osa on perus lifestyle ja muotiblogeja, mutta joukkoon mahtuu muutama tällanen syvällisempikin blogi. En juurikaan harrasta kommentointia tai yleensä ees haluu tuoda omaa mielipidettäni julki netissä, mutta mun oli vihdoin pakko kommentoida jotain. Nostan hattua sulle, oikeesti. En usko et monikaan olis selvinnyt tollasista kokemuksista noin selväjärkisenä tai silleen, kuten sä oot ja kaikenlisäks jakanu netissä asioita, mistä ei takuulla oo helppo kirjottaa. Oot varmasti antanu mielettömän suuren avun tosi monelle muulle, jotka kamppailee oman menetyksen kanssa ja ainakin mun silmät on avautunu ihan uudella tavalla tätä blogia lukiessa, vaikka mulla ei elämässä mitään tollasia murheita olekkaan. Sulla on asenne kohdillaan ja se vie jo pitkälle, kaikkea hyvää Alisa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että päätit kommentoida :) Ja kiitos ihan hirmuisen paljon noista sanoista ♥ Toivon ainakin, että jotkut muutkin ovat saaneet tästä blogista apua, samoin kuin mä olen saanut blogin kautta apua ja tukea teiltä lukijoilta. Kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  3. hetken mietin jo, et oot lopettanu tän blogin, mut onneks et! harmi et teillä menee huonosti :-( oon saanu niin paljon voimia sun kirjotuksista, menetin myös äitini alle vuosi sitten ja ikävä on sanoinkuvaamattoman suuri.. tuntuu jotenki hyvälle ja lohduttavalle ku tietää, et ei oo yksin tälläsen surun kanssa vaan joku toinenkin käy läpi samaa :-/ monesti tuntuu, et lukis omia tekstejä kun meidän ajatukset osuu niin hyvin yhteen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en mä tätä ihan äkkiä ole lopettamassa :D Voi eikä, otan osaa :( Mulla on ihan samanlaiset ajatukset siitä, että on lohduttavaa, kun tietää ettei ole yksin surun kanssa. Kiitos paljon kommentistasi ihana <3

      Poista