22.3.2014

I will always love you.

Huomenna on äidin syntymäpäivä enkä vieläkään käsitä sitä, etten tänä vuonna voi soittaa hänelle. En voi enää koskaan tehdä niin tai kuulla äitini ääntä. Äiti ei vastaa enää puhelimeensa enkä mä koskaan enää näe sanaa "Äiti" puhelimeni näytöllä, kun se alkaa soida. Ensimmäinen vuosi on varmasti vaikea myös sen vuoksi, että sen ensimmäisen vuoden aikana joutuu elämään ensimmäistä kertaa kaikki merkki- ja juhlapäivät ilman sitä menetettyä läheistä. Joulu, äitienpäivä, äidin syntymäpäivä, mun oma syntymäpäiväni. Joulusta mä olen jo selvinnyt, huomenna on äidin syntymäpäivä ja toukokuussa koittaa äitienpäivä. Mun oma ensimmäinen syntymäpäivä äitini kuoleman jälkeenhän meni jo, mutta mä en muista kyseisestä päivästä viime kesäkuussa yhtään mitään. Täytin 20 vuotta tajuamatta sitä itse lainkaan.

Äitini siskolla oli eilen syntymäpäivä ja tänään olimme syömässä hänen luonaan koko suvun voimin. Perinne siitä, että äitini ja tätini syntymäpäiviä juhlistetaan yhtä aikaa samana päivänä, on ollut olemassa niin kauan kuin muistan. Hetken aikaa ajattelin, ettei se enää jatkuisi, mutta kyllä se jatkui. Tätini oli sijoittanut valokuvan äidistäni pöydälle ja sytyttänyt kynttilän palamaan kuvan viereen. Mielestäni ele oli hyvin kaunis ja musta tuntui, että äiti oli sillä tavalla läsnä meidän kanssamme. 

Tunnelma juhlissa oli melko hyvä lähes koko sen ajan, mitä Antonin kanssa siellä olimme. Jossain vaiheessa joku otti puheeksi sen, miltä musta oli tuntunut koko tilaisuuden ajan - että joku puuttui. Vaikka äidin kuva olikin pöydällä läheisyydessämme ja se loi tunteen siitä, että hän olisi ollut läsnä, ei äiti kuitenkaan ollut paikalla. Hänen olisi pitänyt olla ja jokin ei tuntunut sen vuoksi oikealta. Äiti puuttui, hän ei ollut fyysisesti läsnä eikä tule koskaan enää olemaankaan. Mutta aivan kuten enoni tähän totesi, äitini ei olisi halunnut meidän olevan surullisia. 

Täytyy myös sanoa, että mä olen tällä hetkellä todella ylpeä itsestäni. Mä en nimittäin itkenyt kertaakaan niiden tuntien aikana, jotka tätini luona olin. En, vaikka vilkaisin äitini valokuvaa lukuisia kertoja. En, vaikka sukulaiseni kertoivat erilaisia tarinoita tädistäni ja äidistäni. En, vaikka mulla olisi ollut miljoona syytä alkaa itkeä ja olla surullinen. Kaikki ei tuntunut oikealta, joku puuttui paikalta ja musta tuntui välillä todella omituiselta olla kyseisessä tilaisuudessa nyt, kun äitiäni ei enää ole, mutta mä en ollut surullinen. Olihan se haikeaa, mutta en mä joutunut kertaakaan poistumaan paikalta, koska mua itketti tai edes pidättelemään itkua. 

Eihän siinä mitään pahaa tai väärää olisi ollut, vaikka olisin ollut surullinen ja itkenyt, mutta mä olen iloinen siitä, ettei niin käynyt. Tätä postausta kirjoittaessani mä sen sijaan olen taas itkenyt, mikä sekin on ihan okei. On ennen kaikkea helpottavaa kaikkien näiden kuukausien jälkeen tajuta, ettei suru ota musta enää valtaa ihan jokaisessa tilanteessa. Ei edes sellaisissa, joissa olisi enemmän kuin ymmärrettävää, jos niin kävisi.

4 kommenttia:

  1. Hyvä Alisa! Selviät tästä kaikesta varmasti askel ja juhla kerrallaan!! Anna itkun vaan huomennakin tulla, se kuuluu asiaan. Iso hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, selkeästi parempaan suuntaan ollaan menossa, vaikkakin pienin askelin! :) Halit sinnekin ♥

      Poista
  2. Moi, mun veli teki puoltoista vuotta sitten itsemurhan. En tajunnut/sisäistänyt koko asiaa pitkään aikaan "eihän se ole voinut kuolla". En ole sujut vieläkään asian kanssa.. Olen puhunut asiasta aivan liian vähän, jonka huomaan kostautuneen minulle näin jälkikäteen. Juhlapyhät ovat vaikeimmat, silloin erityisesti huomaa, että joku puuttuu. Tsemppiä paljon sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tosi pahoillani :/ Sellasta sumua se tosiaan oli mullakin aluksi, sitä tapahtunutta ei voinut ymmärtää, vaikka loppujen lopuksi mä taisin ymmärtää se kaiken todella nopeasti. Asian hyväksyminen onkin sitten aivan toinen juttu, enkä mä usko pystyväni koskaan täysin hyväksymään sitä, mitä äiti teki. Kiitos, jaksamisia myös sulle! <3

      Poista