7.3.2014

Nuku hyvin ♥

Eilinen oli todella raskas päivä, itse asiassa yksi raskaimmista pitkiin aikoihin. Isomummini hautajaisia vietettiin eilen ja mä olin joutua täyden paniikin valtaan siellä istuessani. Tilanne toi niin elävästi mieleen äitini hautajaiset kesällä ja yhtäkkiä mulle muistui mieleen ties mitä hetkiä niistä. Hetkiä, joita en edes muistanut olleen ja joita en olisi todellakaan halunnut edes muistaa. Vaikka tunsin kaikki tilaisuudessa olleet ihmiset, oli mulla ihan älyttömän yksinäinen ja turvaton olo siellä. Amanda ei päässyt tulemaan paikalle, sillä hän on kipeä eikä Antonkaan voinut olla poissa koulusta. Olin sukulaisteni ympäröimä, mutta silti niin yksin. Ja mikä pahinta, musta tuntui hetken ajan, että jouduin elämään uudestaan sen hetken viime kesäkuussa, kun me istuttiin täysin samassa paikassa ja siinä valkoisessa arkussa nukkui mun oma äitini.

Mua pelottaa koska mä joudun taas seuraavan kerran menemään jonkun mun sukulaisen, ystävän tai muun läheisen ihmisen hautajaisiin. Olenhan mä aina pelännyt sitä, että joku läheinen kuolee, mutta ei se pelko koskaan ennen äidin kuolemaa ollut näin vahva. Mun on mahdoton luottaa siihen, ettei pian taas tapahtuisi jotain hirveää. Eilinenkin päivä meni itkien ja Anton sai jälleen kerran vakuutella mua siitä, ettei kukaan ole jättämässä mua. Ihan turhaa tollasta onkin pelätä etukäteen, mutta tä on taas yksi niistä monista turhista asioista, joita teen jatkuvasti ja joita en vaan pysty lopettamaan.

Onneksi tänään on ollut jo paljon parempi päivä ja voin ihan hyvillä mielin aloittaa viikonlopun vieton :) Mitään erikoisia suunnitelmia mulle ei kyllä ole, mutta ainakin saan toivottavasti rentouduttua ja ladattua akut taas seuraavaa kouluviikkoa varten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti