19.3.2014

Sick and tired.

Varasin sitten kuitenkin uuden ajan terapiaan, vaikka viime viikolla vähän toista puhuinkin. En mä sinne haluaisi mennä tai oikeastaan mä toivoisin, että olisin jo päässyt niin hyvin näiden kaikkien vaikeiden asioiden yli, ettei mun tarvitsisi enää käydä terapiassa. Joku sanoi mulle tossa vähän aikaa sitten, että saattaa mennä vuosia ennen kuin mä oikeasti olen siinä pisteessä, ettei terapiasta ole enää hyötyä mulle. Vuosia? En mä halua uskoa siihen, että vielä parinkin vuoden päästä mun elämä on niin hajalla, että tarvitsen ammattiauttajan apua selvitäkseni. Pelkkä ajatuskin hirvittää, vaikka eihän mun tietenkään mikään pakko terapiassa ole käydä, jos en itse halua. Lisäksi on totta kai aivan eri asia käydä siellä, koska siitä sattuu vielä olemaan jotain hyötyä kuin käydä siellä sen takia, ettei oikeasti pärjää ilman terapiaa. Ehkäpä tämä kyseinen ihminen tarkoitti nimenomaan sitä, että jonkinlaista hyötyä siitä saattaa olla ties kuinka kauan.

Meillä on täällä kotona tilanne Antonin kanssa nyt onneksi jo rauhoittunut aika paljon ja mä ainakin uskon, että kaikki kääntyy vielä hyväksi :) Niin meidän parisuhteen osalta kuin myös meidän molempien surun kannalta. Mä olen monesti ollut jopa vähän kateellinen Antonille siitä, kuinka hyvin ja järkevästi se osaa suhtautua isänsä kuolemaan. Se on jotenkin niin erilainen kuin mitä mä olin ja olen edelleen, ja ennen kaikkea se on hyväksynyt sen mitä on tapahtunut ja pyrkii pääsemään elämässään eteenpäin surusta huolimatta. 

Mä olen taas kerran myös kipeenä ja totta kai juuri sellaisena hetkenä, kun olisi miljoona eri asiaa tehtävänä ja pitkiä koulupäiviä. Ei mulla onneksi mitään flunssaa vakavampaa tautia ole, mutta olisi kieltämättä saanut tämäkin pöpö kiertää mut kaukaa. Toivottavasti te olette pysyneet terveenä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti