17.2.2014

They are gone.

Musta on edelleen outoa törmätä vanhempieni vanhoihin ystäviin. En tiedä mitä sanoa, miten suhtautua, hautajaisissahan mä suurimman osan heistä olen viimeksi nähnyt. Omalla painollaanhan ne tilanteet useimmiten sitten menevät ja harvemmin sitä kovin pitkäksi aikaa tarvitsee jäädä rupattelemaan. Mulla on vaan jollain tavalla todella inhottava olo noissa tilanteissa. Erityisesti, kun äitini kuoleman jälkeen törmäsin kaupungilla erääseen isäni ystävään, joka ei ollut tietoinen äitini kuolemasta. Hän kysyi miten meillä kotona jaksetaan, miten äitini jakselee. Muistaakseni sivuutin kysymyksen täysin ja valehtelin, että mulla on kiire bussiin tai jotain. En ole ylpeä siitä, että olen usein keksinyt valkoisia valheita päästäkseni eroon noista mulle vaikeista tilanteista, mutta en mä ole aina muuhunkaan pystynyt.

Mua on lisäksi alkanut pelottaa ihan kamalasti, että joku menee vahingossa möläyttämään mun pikkuveljelle, että äiti teki itsemurhan. Osa mun sukulaisistani on sellaisia hölösuita, että vahingossa tollainen saattaisi lipsahtaa joltakulta, vaikka kukaan ei mitään pahaa tarkoittaisikaan. Eräs läheltä piti -tilanne oli jo jouluna, mutta onneksi Jesse ei ehtinyt kuulla mitään. Kyllähän mä tiedän, että vielä joskus koittaa se päivä, kun tosta on kerrottava Jesselle, mutta ei vielä. Enkä mä todellakaan tiedä miten tai kuka ton asian tulee sitten joskus veljelleni kertomaan. Mun ja Amandan tehtävä se kai olisi, mä en vain tiedä pystynkö mä siihen... 

Pelkään ja murehdin taas ihan liikaa kaikkea. Asioita, joihin en mitenkään pysty vaikuttamaan ja jotka tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen. Se on turhaa ja kuluttavaa, mutta en osaa lopettaa.

4 kommenttia:

  1. Täytyy kyllä sanoa, että sun teksteja on todella helppo lukea. Osaat kirjoittaa jotenkin niin sujuvasti. :-) Vaikka kirjoitat blogissas suurimmaksi osaksi surullisista aiheista, tämä blogi ei ole ollenkaan masentava. Koska pohdiskelet aiheita fiksusti ja monelta kantilta. Jatka ihmeessä kirjoittamista, tätä on mielenkiintointa lukea. :-)

    Hyvää viikon alkua! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon sulle ihana, todella mukava kuulla, että olet tota mieltä :) Jatkan kyllä kirjoittamista! Hyvää viikon alkua sinullekin :)

      Poista
  2. Oon samaa mieltä Reettan kanssa! Lisäks mun mielestä tästä blogista tekee aidon ja hyvän se, ettet sä yritä ite esittää täydellistä vaan myönnät myös suoraan, jos oot ite tehny jotain väärää muita kohtaan jne. tollasta kaikkea. Mulla ei tähän hätään oikeen oo muuta esimerkkiä ku se, että suutuit siskollesi aika pahasti tossa vähän aikaa sitten, mut siis tollasia juttuja meinaan :) Monissa vähän samantyylisissä blogeissa se bloggaaja ei tunnista ite lainkaan omia vikojaan tai koskaan tunnusta tehneensä mitään väärää. Onneksi sä et ole samanlainen, nää sun tekstit on ihanan rehellisiä. Jatka samalla tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä tän koko blogin idea tavallaan kärsisi, mikäli mä yrittäisin esittää täällä jotain, esim. vaikka sitä, etten koskaan itse tee mitään virheitä ja olisin "täydellinen." Avaan tänne kuitenkin omaa elämääni, ja vaikka monista asioista jätän kirjoittamatta, kirjoitan kuitenkin rehellisesti niin kuin asiat ovat tapahtuneet :) Hyvä kuulla, että se välittyy sinne ruudun toisellekin puolelle! Hirmuisesti kiitoksia kommentista sulle :)

      Poista