7.2.2014

I'm gonna be okay.

Mun täytyisi varmaan ihan tosissaan muuttaa tätä asennetta elämään. Suru ei katoa, vaikka mä sitä kuinka toivoisin ja sen peittely ja vähättely vie vaan kauemmas sitä hetkeä, kun mä joudun niitä asioita käsittelemään ja miettimään. Mä en jaksaisi enää olla surullinen ja allapäin, en haluaisi itkeä jatkuvasti äitini ja isäni kuoleman vuoksi, mutta eipä tässä hirveästi multa kysellä haluanko tai jaksanko. Täytyy koittaa tsempata itseäni sen kanssa, että antaisin itselleni luvan itkeä, jos itkettää. Yleensä olo sitä paitsi vain helpottaa sen jälkeen, vaikka tuntuukin välillä pahalta päästää sitä kaikkea pahaa oloa ulos. Varsinkin kun tiedän, etten välttämättä osaa tai pysty hallitsemaan sitä kunnolla ja saatan itkeä päivän tai pari putkeen kykenemättä tekemään juuri mitään muuta. Oon vaatinut itseltäni liikaa, mutta siihen tulee nyt muutos.

Haluan myös kiittää kaikkia teitä, jotka olette laittaneet mulle kommentteja, tsempanneet ja auttaneet. Niistä kommenteista on oikeasti hyötyä ja olen kiitollinen jokaisesta :) Mä pähkäilen ja pohdin täällä ties millaisia asioita ja on kiva kuulla myös muiden mielipitetä ja näkökulmia niihin liittyen. Oon saanut paljon ajattelemisen aihetta ja kokonaan uusia ajattelutapoja teiltä sekä kommenttien että sähköpostien muodossa. Pahoittelut jälleen kerran siitä, etten ole vähään aikaan vastaillut sposteihin, mutta koitan saada viikonlopun aikana vastattua niihinkin! 

Käykääpäs muuten vastaamassa tohon uuteen kyselyyn tuolla sivussa :) Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille ♥

4 kommenttia:

  1. Jes,hyvä tyttö :D kun et vaadi liikaa ja odota liikaa siis sitä et suru häviäis tuosta noin vaan niin sun olokin varmasti helpottuu ja eläminen sen kanssa et sun vanhemmat on kuolleet. Se itku yleensä auttaa ja jos patoat sitä surua ja yrität olla paremmassa kunnossa kuin olet niin silloinhan varmaan käykin niin et itket sitten paljon ja pitkään. Itse ainakin muistan et itkin varmaan päivittäin ja jossain vaiheessa se sitten alkoi vähentyä. Toki tuli niitä tosi musertavia hetkiä mutta en pantannut kyllä yhtään ja jos itketti kaupassa, töissä tai kirjastossa niin sitten se itku vaan tuli. Ja anna lupa ittelles vaan todeta et on käynyt niin paska juttu et ei monelle käy ja saan itkee niin paljon kun itkua riittää. Mutta sitten taas nenä tulevaisuuteen. Et kaikki nämä kokemukset tekee susta kyllä aika vahvan ihmisen jos näistä vuosista selviät.joku päivä voit olla hyvä tuki ihmiselle joka on kokenut saman kuin sinä. Ja osaat arvostaa elämää ja aikaa jolloin suru ei enää paina joka hetki. Kyllä se siitä. Alat vaan uskoa tulevaisuuteen, tirautat pari kyyneltä päivässä ja uskot ettei suru kestä loputtomiin. Hyvää viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua kuinka oikeessa oletkaan! Oon lukenut tän kommentin varmaan lähemmäs kymmenen kertaa, mutta en oikein osaa sanoa mitään muuta kuin kiitos tästä ja näistä sanoista :) Miksen mä pysty ajattelemaan aina noin fiksusti... :D Kiitos vielä! <3

      Poista
  2. Oleppas hyvä :D mukavaa la-iltaa.

    M

    VastaaPoista