23.2.2014

Koska kaikki loppuu?

Useita tunteja terapiassa, vielä useampia tunteja kotona yksin itkiessä ja muille ihmisille avautuessa. Milloin tämä riittää? Alan olla niin väsynyt tähän pahaan oloon, milloin se oikein loppuu? Olenhan mä onneksi pystynyt jatkamaan normaalia elämää eikä suru enää rajoita elämääni samalla tavalla kuin vielä syksyllä, mutta ne jokapäiväiset itkukohtaukset, jotka eivät todellakaan katso aikaa tai paikkaa, alkavat pikkuhiljaa tympiä. Miksen mä voi jo päästä yli kaikesta...

Ensimmäinen vuosi on vaikein, tiedän kyllä ja mulle on nytkin viime aikoina sitä sanottu varmaan sata kertaa. En tiedä johtuuko kaikki siitä, että olen joutunut suremaan viimeiset kaksi vuotta ja se on oikeasti pitkä aika ottaen huomioon sen kuinka paljon voimia jatkuva suru vie. En missään vaiheessa päässyt kunnolla yli isäni kuolemasta ennen kuin jouduin jo suremaan äitiäni. Pelottaa, etten sopeudu tai totu tähän ikinä, vaikka mä olen niin monta kertaa vannonut ja sanonut, että kaikkeen tottuu, kaikesta pääsee yli eikä ole mitään sellaista asiaa, mistä ihminen ei selviä, jos vaan riittävästi tahtoo ja tekee töitä sen eteen.

Tänään on kaiken kaikkiaan ollut huono päivä, mikään ei ole sujunut eikä onnistunut. Ärsyttää, että kaiken muun "hyvän" lisäksi en saa itseäni edes lopettamaan itkemistä. Pitäisi varmaan koittaa olla ajattelematta niin paljon niitä ikäviä asioita. Ei sille mitään mahda, jos ne asiat tulevat mieleen ja toisinaan niitä onkin ihan hyvä miettiä, mutta ei sitäkään tarvitsisi jatkuvasti tehdä. Toivottavasti loppupäivä sujuisi paremmin, on mulla sentään vielä huominen aikaa surra kotona, kun koulu jatkuu vasta tiistaina. En mä tällaisen olotilan kanssa meinaan kouluun pystyisi menemään, eikä siitä olisi mitään hyötyäkään, sillä en pystyisi enkä jaksaisi keskittyä yhtään mihinkään. Toivon mukaan teillä on ollut vähän parempi viikonloppu :)

2 kommenttia:

  1. Mä en oo joutunu koskaan työstämään noin isoa surua, mutta oli mulla joskus pari vuotta sitten aika vaikeaa. Mulla siihen masentueeseen negatiiviseen ajatusmalliin auttoi se, että mä aloin ihan tietoissti ja väkisinkin näkemään asioissa positiivisia asioita. En kieltäny itteäni näkemästä negatiivisia puolia, mutta yritin keskittyä vaikka sitten vaan pieniin positiivisiin, arkisiinkin asioihin (esim. Siihen että heräsi aamulla herätyskelloon, hammastahna maistui hyvältä, joku sanoi hyvää huomenta, kaapista löytyi samaa paria olevat, kivan väriset sukat..... Eli siis ihan väkisinkin vääntämällä). Eihän tällaisesta välttämättä ole kaikille hyötyä ja säkin oot joutunu käymään läpi niin paljon, mutta... Tuli vaan mieleen...

    Jaksamista sulle taas kerran, onneksi kevät on tulossa sinne Suomeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että joku tollanen olis juuri sitä mitä mä tarvitsen :) Nykyään mä koitan kyllä nähdä asioiden positiivisia puolia, mutta ne on aina olleet sellaisia vähän isompia juttuja. Täytyy kyllä ehdottomasti koittaa tollasta, kuulostaa meinaan ainakin tosi hyvältä! Kiitos ihan hirmupaljon sulle <3 :)

      Poista