25.2.2014

Täydellinen parisuhde?

Koko meidän viisi ja puoli vuotta kestäneen suhteen aikana mulle ja poikaystävälleni on sanottu, että meidän suhde on niin täydellinen eikä meillä koskaan ole mitään ongelmia. Muutamia päiviä sitten sain myös kommentin, jossa mainittiin, että suhteemme vaikuttaa ihan täydelliseltä. No onko se sitten todella sitä, kun kerran niin monet ulkopuoliset ihmiset ovat näin ajatelleet? Valitettavasti ei.

Ensinnäkin mä olen sitä mieltä, ettei mikään parisuhde voi olla täydellinen, sillä kukaan ihminen ei ole täydellinen. Totta kai jotkut parit riitelevät enemmän kuin toiset, mutta mä en usko, että mikään monta vuotta kestänyt suhde olisi sellainen, ettei ikinä olisi ollut mitään riitoja tai pieniäkään kinoja. Totta kai riita ja kinakin ovat molemmat suhteellisia käsitteitä - toisille riita on vasta se, kun huudetaan toiselle täyttä huutoa ja haukutaan kusipääksi. Toisille se on jo sitä, jos parilla on pieniä erimielisyyksiä. Me ollaan Antonin kanssa siitä onnellisessa asemassa, ettei meillä liiemmin ole mitään isompia riitoja ollut. Nimenomaan liiemmin.

Pieniä kinoja ja ongelmia oli varsinkin alussa, kun toista ei vielä tuntenut niin hyvin. Mä olin melko mustasukkainen meidän suhteen ensimmäisen vuoden ajan lähinnä varmaan sen takia, että olin aika epävarma itsestäni. Ei mun mustasukkaisuuteni mitään ongelmia pahemmin aiheuttanut, ja sekin onneksi väheni nopeasti ja meni ohi lopulta kokonaan, kun mä tajusin, ettei mustasukkaisuuteen ole mitään syytä. Vaikka alussa ei tiennytkään toisen ajatuksenjuoksusta juurikaan mitään ja tuli helpommin tehtyä tai sanottua asioita, joista toinen ei pitänyt tai jotka saattoivat jopa loukata tai satuttaa toista, nykyään tuollaisia tilanteita tulee hyvin harvoin eteen. Viidessä vuodessa oppii tuntemaan toisen jo aika hyvin, eikä meillä kummallakaan ole ollut tapana toistella samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. 

Mä olen myös huomannut ystävieni parisuhdekuvioita seuraillessa ja riitojen aikaisia/jälkeisiä itkuja ja valituksia kuunnellessa, että me ollaan Antonin kanssa ilmeisesti jollain tavalla erikoinen pari. Me nimittäin puhumme asioista toistemme kanssa. Totta kai parisuhteessa olevista ongelmista voi puhua myös ystäville, neuvoa saa pyytää ja onhan se hyvä välillä saada myös muiden mielipiteitä/näkökantoja asioihin, mutta kyllä pääsääntöisesti ne ongelmat tulee selvittää sen oman kumppanin kanssa. Eräskin tuttavani elää suhteessa, jossa hän ei uskalla vieläkään yli puolen vuoden seurustelun jälkeen sanoa poikaystävälleen, jos joku asia harmittaa. Hän itkee meille muille sitä, kuinka paljon poikaystävä taas satutti ja loukkasi häntä, kuinka paljon häntä ahdistaa joka päivä, mutta kuinka paljon hän myös rakastaa miestään. Hyvähän se on, että voi jollekin puhua, mutta mun on ihan mahdoton käsittää miten joku pystyy elämään suhteessa, jossa ei pysty puhumaan minkäänlaisista asioista ilman, että siitä aiheutuu samantien maailmaa suurempi riita. Mä en ole koskaan ollut tollaisessa tilanteessa, ehkä juuri sen vuoksi mä en pysty ymmärtämään.

Voi olla, että ihmiset eivät kunnolla "ymmärrä" mun ja Antonin suhdetta, koska meistä kumpikaan ei pahemmin puhu ongelmista muille ulkopuolisille ihmisille. Isommat jutut saattavat olla eri asia, mutta pääsääntöisesti nekin tulee selvitettyä ihan kahden kesken ilman, että kumpikaan on maininnut ystävilleen asiasta. Mun mielestä on hyvä näin, enkä mä ainakaan koe jääneeni paitsi mistään, kun en ole jatkuvasti jakamassa mun ja Antonin mahdollisia ongelmia kaikelle kansalle. Olen myös monta kertaa jälkeenpäin miettinyt oliko virhe kirjoittaa täällä blogissa niistä ongelmista, joita meillä oli viime joulukuussa, mutta tehtyä ei saa enää tekemättömäksi.

En oikeastaan edes tiedä minkä takia halusin tällaisen postauksen kirjoittaa. Ehkä lähinnä halusin koota itselleni vähän näitä ajatuksia ylös ja koska muutamat ystäväni tietävät blogistani, auttaa tämä postaus ehkä heitäkin ymmärtämään tätä asiaa paremmin :) On myös mukavaa vaihtelua kirjoittaa välillä vähän erilaisista asioista!

2 kommenttia:

  1. Musta nää erilaisetkin postaukset on tosi kivoja ja mielenkiintosia :) Ootko muuten ajatellu jatkatko bloggaamista sen jälkeen, kun sun lapsi on syntynyt ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tällaisetkin postaukset jaksavat kiinnostaa! :)

      En itse asiassa oo yhtään ajatellut tota asiaa, mutta todennäköisesti jatkan, jos mulla vaan on jotain kirjoiteltavaa vielä tähän blogin aiheeseen liittyen :)

      Poista