1.2.2014

Guilty.

Oon luullut, ettei kenelläkään ollut mitään aavistusta siitä, että mun äiti aikoi tappaa itsensä. Eilen mun sisko kuitenkin tunnusti mulle itkien, että äiti oli vain pari päivää ennen kuolemaansa soittanut sille ja sanonut, ettei jaksa enää elää. Amanda oli kuulemma lähinnä suuttunut siitä ja sanonut, ettei äiti ikinä edes uskaltaisi tehdä itselleen mitään. Voi luoja miten mä suutuin siskolleni. Me molemmat itkettiin ja se kuunteli kuinka mä raivosin sille. Lopulta mä lähdin ovet paukkuen pois sen luota. Anton ja mun siskon mies kuunteli vieressä, ei ne selvästikään tienneet mitä olisivat tehneet tai sanoneet.

En juurikaan nukkunut viime yönä. Tossa asiassa oli niin paljon mietittävää, etten saanut unta ja lopulta nukahdettuani heräilin vähän väliä painajaisten vuoksi. Lopulta nousin sängystä vähän puoli kuuden jälkeen, jotta edes Anton saisi nukkua. Kyllä mä tiesin heti lähdettyäni siskoni luota, että mun pitää pyytää siltä anteeksi. Mun syytökset olivat täysin kohtuuttomia ja aivan turhia. En ole koskaan ennen sanonut siskolleni mitään niin ilkeää ja pahaa, mutta en myöskään koskaan aiemmin ole ollut hänelle yhtä vihainen. Ei mennyttä pysty muuttamaan, eivätkä minun syytökseni ainakaan paranna siskoni oloa tai helpota sitä syyllisyyden taakkaa, jonka hän omien sanojensa mukaan joutuu kantamaan koko loppuelämänsä.

Eilen mä olin täysin sitä mieltä, että siskoni kuuluukin tuntea syyllisyyttä, sillä hetken aikaa pidin äitini kuolemaa kokonaan Aman syynä. Eihän se sitä ole, vaikka totta kai Amanda olisi voinut, ja mielestäni hänen olisi pitänytkin, toimia eri tavalla. Ehkä mä nyt paremmin ymmärrän sen, miksi Amandan on ollut niin älyttömän vaikeaa päästä yli äidin kuolemasta. Ei se helppoa ole mullekaan ollut, mutta mä olen sentään pystynyt jo jatkamaan elämääni, mutta siskostani ei valitettavasti voi sanoa samaa. Musta tuntuu vaan niin hirveeltä tietää, että joku olisi ihan oikeasti voinut tehdä jotain. Amanda olisi halutessaan voinut yrittää auttaa tai edes kuunnella pienen hetken äitiä... Sen sijaan hän vähätteli äidin pahaa oloa eikä ottanut hänen sanojaan tosissaan.

Mun on täysin turha syyttää siskoani äitimme kuolemasta, äiti päätti itse lopettaa elämänsä. Mä en siltikään pysty olemaan täysin syyttämättä siskoani, en vaan pysty. En, vaikka mun pitäisi.

4 kommenttia:

  1. Aika kurja tilanne, kaikkein kurjin sun siskolle. Kuten itsekin toteat, sinun on aivan turha syyttää häntä ÄITISI päätöksestä. Ei kukaan ole valmistautunut siihen, että läheinen uhkaa itsemurhalla, ei siihen ole ratkaisua. Eikä kukaan oleta lapsen pystyvän auttamaan äitiänsä noin vaikeassa tilanteessa. Itse vapauttaisin siskoni täydellisesti syyllisyydestä.

    Toisekseen sinun kannattaa miettiä mitä itse ajattelisit, jos tilanne olisikin päinvastoin. Jos äitisi olisikin soittanut sinulle - mitä olisit tehnyt? Entä jos et olisikaan siinä tilanteessa osannut tehdä mitään... miten toivoisit lähimmäisten suhtautuvan sinuun.

    Tuhlaatte energiaa ja elämisen iloa riitelemällä keskenänne. Teillä on toisenne, pitäkään siitä suhteesta ja toisistanne huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä suinkaan oleta tai olettanut, että siskoni olisi välttämättä mitään kovin konkreettista osannutkaan tehdä ja äitini teki päätöksensä täysin itse, ei siskollani siihen olekaan osaa eikä arpaa. Ne asiat, mitä siskoni oli äidilleni siinä vaiheessa sanonut, olisi vain voinut jättää sanomatta enkä niitä halunnut tähän postaukseenkaan enää toistaa :/ Siskoni on kanssani täysin samaa mieltä tuosta asiasta.

      Olen kyllä miettinyt ties miten monta kertaa miten olisin itse reagoinut, jos olisin ollut siskoni tilanteessa. Mun on mahdoton tietää miten olisin toiminut, mutta voin sanoa, että olisin toiminut eri tavalla. Lisäksi olen ollut hyvinkin paljon vastaavanlaisessa tilanteessa ennenkin.

      Taisin myös ilmaisin itseni huonosti, sillä kyse ei ole oikeastaan siitä, ettei siskoni tehnyt mitään, vaan siitä, että hän nimenomaan sanoi äidilleni todella hirveitä asioita sen sijaan, että olisi edes jättänyt ne sanomatta.

      Emmekä me onneksi riidoissa ole, olemme tänään puhuneet asioista uudemman kerran ja mä olen mm. pyytänyt omaa käytöstäni anteeksi... :)

      Poista
  2. Mä ymmärrän hyvin sen, että syytät sun siskoas. Ei tollasta uutista oo helppo ottaa vastaan ja tottakai se on ymmärrettävää, jos alussa reagoi voimakkaasti. Tai jos käsitin oikein ni et sä syytä sun siskoa sun äidin itsemurhasta vaan lähinnä siitä, ettei sun sisko tehny mitään, vaikka sillä oli mahdollisuus..?

    Sun siskolla on varmaan kauhee olo ton takii, mut en mä alkais sua syyllistämään siitä, että oot shokissa tollasen jutun kuultuas sanonu pahoja asioita siskolles. Ihan ymmärrettävää ja normaalia. Tuskin säkään loppuelämääs ajattelit olla vihoissas siskolles, mut kyl tollasen sulattelussa voi kestää jonkin aikaa. Tsemppii<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi tieto tuli kyllä täysin puskista, varsinkin kun me ollaan kymmeniä kertoja puhuttu Amandan kanssa kyseisestä aiheesta aiemminkin, eikä hän ole sitä koskaan kertonut :/ Onneksi nyt kertoi ja varmasti Amankin syyllisyys helpottaa siitä, kun sai tunnustaa tuon asian mulle. Se kun on kuulemma häntä vaivannut koko tämän ajan.

      Joo tai oikeastaan syytän/syytin siitä, että siskoni sanoi tiettyjä todella ilkeitä asioita äidilleni, joita äiti ei todellakaan olisi ansainnut. Ei äitini itsemurha missään nimessä ole Amandan syytä, vaikka vihoissani eilen niin hetken ajattelinkin :/

      En todellakaan ajatellut olla vihainen loppuikääni, me ollaan jo puhuttu näistä asioista :) Kiitos <3

      Poista