17.11.2013

Money.

Siskoni paheksuu sitä, että olen käyttänyt vanhemmiltani saatuja perintörahoja. Kävimme jokin aika sitten yhdessä shoppailemassa ja ostin uuden talvitakin, joka maksoi 100 euroa. Maksettuani ostokseni Amanda yhtäkkiä tokaisi: "Tonkin takin pääseminen sun vaatekaappiin vaati äidin kuoleman." Onneksi olimme muutenkin jo lähdössä pois, sillä en olisi tuon kommentin jälkeen enää edes halunnut jatkaa kauppojen kiertelyä siskoni kanssa. Aman sanat satuttivat ja pahinta tässä on se, että siskoni tasan tarkkaan tiesi loukkaavansa minua. Ilmeisesti minäkin loukkaan häntä niin paljon käyttämällä noita rahoja, että hän kokee olevansa oikeutettu loukkaamaan minua takaisin.

Minähän en tällä hetkellä käy missään töissä ja pidän taukoa opiskeluista, joten rahaa ei tule yhtään mistään. Ainut vaihtoehto tällä hetkellä on käyttää niitä rahoja, jotka olen vanhemmiltani perinyt, jos haluan pitää katon pääni päällä ja syödäkin välillä jotain. En suostu elämään poikaystäväni siivellä, eikä Amanda voi käsittää sitä. Mikä tahansa olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto kuin se, että käytän perintörahojani. En minä itsekään niitä haluaisi käyttää enkä todellakaan ole saamiani rahoja törsännyt mihinkään turhaan, mutta tuo uusi takkikin oli vain pakko saada. Tilanne vain on tällä hetkellä mikä se on, mutta onneksi joulun jälkeen saan taas opintotukea, jolla kustannan elämiseni.
 
Aloin miettimään, että onko se ihan yleisestikin paheksuttua käyttää saamiaan perintörahoja? Itse en pidä sitä mitenkään suurimpana syntinä, vaikka välillä toki tuntuukin pahalta, kun mietin minkä takia olen nekin kyseiset rahat saanut. Mitä mieltä te olette?

16 kommenttia:

  1. Se, että vanhempasi kuolivat ei ole millään tavalla sinun vikasi. Joten se, että käytät perintörahoja ei ole mikään todiste siitä, että olisit tehnyt jotain väärin. Siis linja, että "tuon takin käyttö vaati äidin kuoleman" on niin älytön kuin älytön voi olla, sillä sinä et tappanut äitiäsi. Nyt sinulla on vain ne rahat, joiden millään tilillä pito ei tule koskaan ikinä tuomaan kuollutta rakasta takaisin!
    Äitisi ei asu perintörahoissa, hänen sielunsa ei elä rahoissa, joten niiden kahden asian niin jyrkästi yhteenliittäminen on todella todella törkeää siskoltasi.

    Toivottavasti pärjäilet siellä surusi kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, nuo ovat juuri niitä asioita, jotka minun olisi pitänyt siskolleni sanoa. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, toivottavasti siskonikin vielä joskus tajuaa nuo asiat :/ Kiitos paljon, yritän pärjäillä <3

      Poista
  2. Ite en ymmärtäny ollenkaan veljeäni, joka osti melkeen heti vaimonsa kuoltua hirveen kasan uusia tavaroita ja muuta (just niillä perimillään rahoilla), mut ihmiset on niin erilaisia. Vaikee sanoo miten ite tekis tollasessa tilanteessa, mut koita olla välittämättä siskos mielipiteistä. Sä teet miten ite haluut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täytyy yrittää olla välittämättä, vaikka se välillä onkin vaikeeta, kun kuulee rakkaalta ihmiseltä tuollaisia juttuja :/

      Poista
  3. Amandalla on varmaan ihan loputtoman paha olo.. Silloin tulee usein sanottua toiselle tosi kurjasti ja uskon, että toikin kommentti on vaan avunhuuto ja sellanen, et se saa purkaa pahaa oloa..

    Sun ei tartte perustella rahankäyttöäs kellekkään. Vaikka sä et oiskaan esim. Takkii tarvinnu, on ihan ok hemmotella itteensä joskus.

    Helmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan itsekin uskoa, että Ama purkaa vain omaa pahaa oloaan ja tällä kertaa mä olen kohteena :/ Muhun sen on turvallista purkaa sitä ja sen takia se niin varmaan tekeekin... Olen samaa mieltä sun kanssa, kiitos Helmi! :)

      Poista
  4. Itsellä kun isä kuolu 3vuotta sitten, niin sain aika huiman summan rahaa (se oli paljon sillon kun oli juuri täyttänyt 18..). Suurin osa meni ihan oikeasti alkoholiin ja baari iltoihin. jälkikäteen harmittaa aivan vietävästi. Oon tässä tajunnu että käytin rahaa sen takia koska ikävöin isää aivan suunnattomasti ja halusin itselleni hyvän olon shoppailemalla. Mielestäni saat käyttää rahat miten haluat, koska se on sinun oikeutesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta, mullakin meinaan paloi rahaa isäni kuoleman jälkeen nimenomaan juhlimiseen. Ei sen pitäisi kenenkään toisen elämää liikuttaa, vaikka mä tekisin rahoillani mitä tahansa. Valitettavasti näin ei vaan taida olla, mutta oon tosta asiasta samaa mieltä kanssasi :) Kiitos kommentista <3

      Poista
  5. Äitisi ei tule takaisin, käytät rahat tai et. On outoa saada rahaa yhtäkkiä mutta se ei koskaan korvaa menetettyjä ihmisiä. Koska joutuu suremaan ja kärsimään niin paljon niin miksi ei sitten voisi myös jotain iloa elämään saada? Ei sinun tarvitse selitellä kenellekään rahankäyttöäsi. Ja olisit joka tapauksessa joskus perinyt vanhempasi. Nyt se tapahtui vaan kovin aikaisin.tzemppiä!

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tule ei, siskoni ei vain taida sitä ymmärtää... :/ Amalla tosin on muutenkin vielä se asenne, ettei minulla (eikä hänellä itsellään) saisi olla elämässä mitään iloja. Mä olen tosta asiasta täysin eri mieltä siskoni kanssa ja kuten säkin sanoit, miksei saisi olla myös jotain iloisia asioita elämässä kaiken surun keskellä? Sehän on vaan positiivinen asia, jos pystyy nauttimaan ja iloitsemaan jostain, vaikka taustalla onkin isoja menetyksiä. Kiitos <3

      Poista
  6. Minä käytin perintörahat reissaamiseen. Isäni kuolemasta on siis 19 vuotta, olen nyt 30. En saanut siis suoraan heti mitään perintöä, mutta myimme maatilamme noin 8 vuotta sitten, ja sain jonkinlaisen siivun (n. 10 000e). Olin lisäksi säästänyt reissua varten rahaa paljon, jotta voisin viettää ikimuistoisia vuosia muutamassa maassa lomaillen ja töitä tehden.

    Äitini syyllisti minua asiasta, mutta olin tehnyt jo päätökseni. Tavallaan ymmärsin hanta osaltaan, koska olihan hänkin osallistunut maatilan talojen ym maksamiseen. Itse ajattelen, että isäni on ollut ylpeä katsellessaan pilvenreunalta tyttärensä rohkeata menoa. Jos olisin ryypännyt tai käyttänyt muuten päihteisiin, niin olisi kaduttanut.
    Ajattelen, että käytin rahani kunnioittavasti, koska sain tästä reissusta mieletöntä henkistä pääomaa. Luulen, että niin kauan kuin ajattelen kuolleen lähimmäisen hymyilevän perintörahan käyttökohteille, luon myös hyvää karmaa. Oli se sitten materiaa, matkoja, koulutusta tai mitä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä tollanen kuulostaa tosi hyvältä! Ylipäänsä on tosi ikävää, että ihmiset arvostelevat ja syyllistävät muita sen perusteella, mihin kukin haluaa perintörahansa käyttää, mutta kaipa se on aika yleistä :/ Pitäisi koittaa muistaa, ettei koskaan pysty miellyttämään kaikkia, joten kannattaa vaan tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta :)

      Poista
  7. Tottakai sä ottaisit mielummin vanhempas takas mutta kun asiat nyt on niinkun on, niin sulla on oikeus käyttää rahas mihin haluut! Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ottaisin enkä voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä! Kiitos sulle <3

      Poista
  8. Mun isällä todettiin pari vuotta sitten vakava parantumaton sairaus, oltiin koko perhe aivan rikki, uutinen oli shokki ja pisti sekaisin koko elämän. Mulle silloin oli todella tärkeää ystävien tuki ja ajan viettäminen jossakin muualla kun kotona 4 seinän sisällä asian itkeminen. Kuulin silloin kautta rantain, että eräs ystäväni ei voinut ymmärtää käytöstäni ja miten voin viettää aikaa ulkona, etenkin pois baareista olisi pitänyt pysyä ja surra vain kotona.
    Siskollasi on varmasti äärimmäisen paha olla, mutta reilua tuo ei ole. Jokainen suree omalla tavallaan. Ja ne rahat ovat nyt sinun ja sinä saat tehdä niillä mitä parhaaksi näet. Se että säilöisit niitä tilillä hamaan loppuun asti ei tuo äitiäsi takaisin. Ja jos haluat käyttää niistä rahoista esim. takkiin, se on sinun päätöksesi, eikä se kuulu kenelläkkään muulle. Eli se mitä yritän sanoa, tietysti on kamalaa miksi ne rahat ovat sinulle tuleet, mutta se on sinun oma asiasi miten ne käytät :)
    Toivottavasti siskosi saa ajan kanssa edes hieman paremman mielen ja hänkin ymmärtää, että jossakin vaiheessa on vain pakko jatkaa elämässä eteenpäin, edes niin, että se surustakin huolimatta, pystyy silloin tällöin tekemään jotain mielestään hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten tutulta tuo alku kuulostaa. En ole koskaan voinut ymmärtää sitä, että jotkut ihmiset arvostelevat toisten tapaa surra. Jokainen meistä on erilainen eikä ole vain yhtä (tai kahta) oikeaa tapaa suremiseen. Ihmisten pitäisi muistaa tämä. Kiitos kommentista :)

      Poista