25.11.2013

Entä jos...

Mä olen maannut viimeiset puoli vuotta kotona suremassa äitiäni ja kamalaa elämääni, mutta joulun jälkeen siihenkin pitäisi tulla muutos - mun olisi tarkoitus palata takaisin kouluun. Muut intoilee siitä, että pian tulee joulu ja on loma, mutta mä olen lähinnä kauhuissani siitä. Se tarkoittaa sitä, että mun on oikeasti ihan kohta pakko ryhdistäytyä ja päästä kunnolla jaloilleni. Ei mulla ole enää mahdollisuutta viettää halutessani koko päivää sängyssä peiton alla itkien, kun mä jatkan opiskelujani.
 
Onhan mun siis jo korkea aikakin jatkaa "normaalia" elämää, mutta se pelottaa joka tapauksessa. Todennäköisesti on vaan hyvä juttu, että mä menen takaisin kouluun ja pääsen kiinni siihen normaaliin arkeen, mutta entä jos mä en osaakaan enää elää sellaista elämää? Tai entä jos mä en jostain syystä olekaan vielä valmis? Mä olen miettinyt ties mitä kauhuskenaarioita päässäni ja jossitellut ihan älyttömästi. Oon varmasti käynyt mielessäni läpi kaikki mahdolliset keinot ja vaihtoehdot miten joku asia voi mennä pieleen. Kannattaako tollanen? No ei varmaan, mutta mulla on muutenkin aina ollut tapana miettiä kaikki asiat vaikeimman kautta ja jossittelu on mulle nykyään ihan arkipäivää. Turhaahan se aika monissa tilanteissa on, mutta toisaalta mä tunnen myös tarvitsevani sitä, että saan miettiä "mitä olisi voinut tapahtua tai mitä voisi tapahtua, jos..."
 
Onko teillä tapana jossitella tai miettiä etukäteen erityisesti niitä asioita, jotka voivat mahdollisesti mennä pieleen?

8 kommenttia:

  1. Täällä yks jossittelija! Jotenki helpompaa elää asioiden kanssa ku saa miettiä niitä monelta eri kantilta. Jaksamisia sulle :)

    VastaaPoista
  2. Koulu voi tuoda elämääsi juuri sitä rutiinia ja sisältöä, mikä toimii hyvänä lääkkeenä toipumisellesi. Et voi hävitä mitään, jos lähdet kokeilemaan. Ota tavoitteeksi ensin vaikka viikko, sitten kuukausi jne. Vauvanaskelin eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voi ja uskonkin sen tuovan :) Tässä korkeakouluopiskelussa on vaan se huono puoli, että mikäli kesken lukukauden päättää jättää opinnot kesken ja pitää taukoa, joutuu odottamaa vähintään sen puoli vuotta ennen kuin voi jatkaa :/ Tai itse asiassa toikin käytäntö on ilmeisesti muuttumassa meidän koulussa juuri nyt vuodenvaihteen jälkeen, eli ehkä sekään ei enää tuota ongelmia :D

      Poista
  3. Voin kertoo et se auttaa et pääsee oikeesti tekemään jotain, silä se vie ajatuksia pois ikävästä aiheesta koska kotona yksin tulee helposti vaan vaivuttua siihen synkkyyteen. En ole itse vanhempiani menettäny mutta 7kk poikani kuoli 3kk sitten...tiedän vähän mistä puhun

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua... Otan osaa :( Uskon itsekin siihen, että olo helpottuu kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä niitä ikäviä asioita ja pääsee tekemään kaikkea muuta.

      Poista
    2. No ite oon ottanu sen asenteen et elämä on, ei sille voi mitää ja elämä jatkuu vaikka sattuukin. Ja se tulee aina olemaan mun poika vaikka ei ookkaa enää täällä.. :)

      Poista
    3. Toi on ihailtavaa, jokaisen pitäisi osata/pystyä ajattelemaan samalla tavalla! :)

      Poista