24.11.2013

Nuku rauhassa.

Mieleeni palautui eilen poikaystäväni isän hautajaisissa erilaisia hetkiä ja tapahtumia äitini hautajaisista kesällä. Olen tainnut sanoakin, etten kovin paljon siitä päivästä (tai oikeastaan koko kesästä) edes muista, mutta eilen tuli yhtäkkiä mieleen joitain pieniä yksityiskohtia niistä hautajaisista. Sellaisia, joita en ole ennen muistanut lainkaan. Tuntui oudolta yhtäkkiä muistaa niitä, mutta eipä tämä ole ensimmäinen kerta kun jotain vastaavaa tapahtuu.

Toisaalta mietin, että olisi ehkä parempi vain olla muistamatta niitä asioita. Mieluiten unohtaisin täysin kaikki kesän tapahtumat, mutta valitettavasti unohtaminen ei ole millään tavalla yksinkertaista. Olisikin... Kipeiden ja vaikeiden asioiden miettiminen sattuu ihan älyttömästi ja tekisin ihan mitä tahansa, jos saisin elää edes yhden päivän ilman niitä muistoja. En enää edes muista miltä tuntuu, kun ei satu. Kipu ei tietenkään ole koko ajan samanlaista, mutta silti se on ja pysyy. Pelkään, että tämä on tätä koko loppuelämäni...

2 kommenttia:

  1. It gets better. Usko siihen, koska muutakaan ei voi. Voimia!

    VastaaPoista