Äitini itsemurhan jälkeen Anton on tukenut ja lohduttanut minua lähes joka päivä. Nyt olisi minun vuoroni olla hänen tukenaan, enkä tiedä yhtään mitä tästä tulee. Miten pystyn auttamaan ja tukemaan poikaystävääni, kun olen itsekin vielä ihan palasina? Pakko mun on yrittää tehdä parhaani ja niin aion tehdäkin. Ei tässä ole vaihtoehtoja. Anton on mulle tärkeintä tässä maailmassa ja haluan auttaa häntä niin hyvin kuin vain ikinä pystyn, vaikka se vaatisi viimeisetkin voimani.
Ei maailma voi olla näin paha paikka, ei vain voi. Mikään ei satu yhtä paljon kuin se, kun joutuu vierestä katsomaan miten itselle rakas ihminen kärsii. En tiedä miten selviämme tästä kaikesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti