Sairaalassa.

Terveisiä sairaalasta. Tänne mut vietiin tiistai-keskiviikko välisenä yönä ja täällä ollaan edelleen. Mä en itse muista yhtään mitään kyseisestä yöstä, mutta Anton on jälkeenpäin kertonut mitä oikein tapahtui. Ensinnäkin siis mulla on ollut jo jonkin aikaa aika kova yskä muutama viikko sitten sairastetun flunssan jälkeen, mutta vasta tiistaina tuli ensimmäisen kerran sellanen olo, että mulla on myös kuumetta. Mittasin lämmön ja se oli illalla jotain vähän alle 38. Nukkumisesta ei oikeen tullut mitään, tärisin kylmästä kolmen peiton alla, koska kuume nousi ja muhun sattu vähän joka puolelle. Se onkin oikeestaan ainut mitä muistan.

 

Antonin mukaan mä aloin jossain vaiheessa yötä käyttäytyä todella sekavasti. Valitin, että mulla on todella huono olo ja multa lähti jalat alta, kun nousin sängystä. Muhun ei saanut mitään kontaktia ja sopersin vaan, että mulla on kylmä ja muhun sattuu. Anton soitti ambulanssin ja ensihoitajat vei mut kiireen vilkkaan sairaalaan, missä otettiin kuulemma ties mitä kokeita. Mulla ei oo mitään muistikuvaa siitä, että mua olis yksikään hoitaja pistänyt tai että yksikään lääkäri olis käynyt mua tutkimassa, mutta suurimman osan ajasta mä olin kuulemma ihan hereillä.

 

Lopullinen diagnoosi oli keuhkokuume. Noi oireet vaan oli sen verran rajut ja tulehdusarvot huiteli taivaissa, että ne ehtivät siellä jo epäillä, että mulla on myös sepsis, mutta ei sentään. Nyt oon saanu suonensisäisiä antibiootteja ja mä olen taas ihan elävien kirjoissa :) Mun on vieläkin vaikee uskoa, että keuhkokuume voi aiheuttaa tollasia oireita, koska mä olen tän taudin sairastanut joskus aiemminkin, mutta hyvin paljon lievempänä. Oli mulla sillonkin tosi korkea kuume, kylkeen ja rintaan sattui ja olin heikossa kunnossa, mutta tä on kyllä jotain ihan omaa luokkaansa.

 

Pitäkää peukkuja, että ne päästäis mut kotiin huomenna!