19.5.2014

Monday.

Havahduin tossa jokin aika sitten parvekkeelta. Istuin siellä ja tuijotin kuinka taivaalla salamoi ja vettä satoi kaatamalla. Ukkonen jyrisi ja se melu oli järkyttävä. Eikä mulla ole vieläkään mitään hajua kuinka kauan mä siellä olin istunut. Aika tuntuu taas juoksevan jotenkin ihan hirveän kovaa ja mä oon jatkuvasti omissa maailmoissani. Mun oli tarkoitus käyttää tämäkin päivä hyödyksi pakkaamalla tavaroita, mutta jotenkin se on jäänyt vähän puolitiehen. Me saatiin siis tossa viime viikolla tietää Antonin kanssa, että saatiin yksi tosi kiva asunto ja muutto on edessä tossa kuun vaihteessa. Joka toinen hetki mä olen innoissani tosta, se asunto on kertakaikkiaan aivan täydellinen, juuri sopiva meille, mutta jokin kuitenkin pidättelee mua. Se jokin on myös pitänyt mut poissa koneelta, poissa täältä. Mä olen halunnut tulla kirjoittamaan tänne, mutta en jotenkin ole osannut.

Mulla olisi niin paljon asioita kerrottavana, ideoita jotka haluaisin toteuttaa, mutta ei siitä ole tullut mitään. Liian paljon on taas tapahtunut liian lyhyessä ajassa ja musta tuntuu, että mun pää ei meinaa enää pysyä menossa mukana. Kestää aikansa, että pystyn kunnolla taas sisäistämään mikä todellisuus tällä hetkellä on. Mitä on tapahtunut ja mitä ne asiat loppupeleissä tarkoittavat. Sen takia mä varmaan siellä parvekkeellakin tänään olin uppoutuneena täysin omiin ajatuksiini - mulla on niin kamalan paljon asioita mietittävänä. Tämä muuttokaan nyt ei ehkä ihan parhaaseen mahdolliseen saumaan osunut, mutta ainakin me saadaan toikin asia hoidetuksi ennen kuin lapsi syntyy. Enhän mä varmaksi voi sanoa, kun en ole koskaan muuttanut pienen vauvan kanssa, mutta eiköhän me päästä tällä tavalla huomattavasti helpommalla, niin ainakin luulisin. 

Mulla on enää vaan muutama hassu koulupäivä jäljellä ja sen jälkeen mulla alkaakin melko pitkä loma. Saa nähdä mitä kaikkea sitä ehtiikään tekemään ennen kuin tuo pikkuinen syntyy :) Eihän siihenkään enää loppujen lopuksi kovin pitkä aika ole. Laskettu aika lähestyy ihan hurjaa vauhtia ja mua on alkanut pikkuisen jo pelottaa, että miten mä selviän synnytyksestä ja elämästä vauvan kanssa. Eiköhän kaikki kuitenkin mene ihan hyvin, pakko siihen ainakin on uskoa!

Aurinkoista maanantaita kaikille ♥

2 kommenttia:

  1. Yritä ajatella että muutto on nyt uuden alku. Vuosi kohta rämmitty rankoissa fiiliksissä joten jospa nyt elämä tuo uutta ihanaa eloa sinun elämääsi. Kevät halauksia ja voimia odotukseen!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, pakko varmaan alkaa ajatella noin, sillä samaa ovat monet muutkin sanoneet :) Kiitos hirmuisesti! <3

      Poista