Jos mun pitäisi yhdellä sanalla kuvata eilisiä rakkaan isosiskoni häitä, olisi se sana varmasti kaunis. Kaikki oli niin kaunista - vihkiseremonia, juhlapaikka ja ennen kaikkea Amanda, joka näytti aivan prinsessalta. Häät olivat kaikinpuolin onnistuneet ja juuri hääparin tyyliset. Kaikki viihtyivät, ruoka oli aivan fantastisen hyvää ja kaasojen ja bestmanien järjestämät ohjelmat hauskoja. Itse vihkiseremoniastahan mä en nähnyt varmaan puoliakaan, kun itkin niin kovin. Eikä se itku siitä mihinkään laatunut, kun pääsin vihdoin onnittelemaan tuoretta avioparia ja halaamaan kumpaakin. Ihanaa, että siskoni mies on nyt virallisestikin osa perhettäni, vaikka olenkin hänet lukenut perheeni jäseneksi jo vuosien ajan :) On meilläkin ollut omat vaikeutemme ja erimielisyytemme, mutta en mä voisi kuvitellakaan parempaa miestä Amalle!
Illan aikana kuultiin monia puheita, joista yhden pidin itse asiassa minä. Vastustin ajatusta aluksi, kun Amanda sitä ehdotti muutama viikko sitten, sillä mä en ole koskaan ollut mikään esiintyjä. Pelkäsin sekoilevani sanoissa ja jännittäväni niin paljon, ettei puheestani saa mitään tolkkua, mutta enhän mä voinut kieltäytyä, kun huomasin miten tärkeää se oli siskolleni. Ihan hyvin se lopulta sujuikin ja oli ainakin vähän erilainen verrattuna niihin hauskoihin ja vitsikkäisiin puheisiin, millaisia suurin osa niistä oli. Mä ajattelinkin, että niitä varmasti saadaan kuulla bestmanien suusta ihan riittävästi ja päätin itse puhua vähän erilaisista asioista. Kannatti ja sainkin osan vieraista sekä siskoni herkistymään :) Melko pitkään mäkin jaksoin siellä juhlissa olla, vaikka mua alkoikin väsyttää aika aikaisin eikä voitu sitten Antonin kanssa olla siellä ihan loppuun asti.
Mä aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo aamupäivällä, mutta jouduin lopettamaan, kun mulle tuli yhtäkkiä ihan tajuttoman huono olo. Tai pikkuhiljaa kai se oli hiipinyt sieltä, kun en oikein osannut enää keskittyä ja kirjoittaminen oli hankalaa, mutta lopulta mua pyörrytti, kädet tärisi kuin paremmassakin darrassa, olo oli hyvin sekava ja haukoin henkeä. Lähdin siitä sitten kävelemään kohti meidän makuuhuonetta, mutta enhän mä sinne olisi millään ehtinyt. Päädyin lopulta takaisin sohvalle ja siinä vaiheessa maailma kieppui kyllä jo sellaista vauhtia, että olisin taatusti pyörtynyt, mikäli olisin vielä jatkanut matkaa yhtään kauemmas. Huusin Antonin paikalle ja olin kuulemma kalpea kuin lakana. Pyysin Antonia hakemaan mulle juotavaa ja meidän verenpainemittarin, jolla mitattuna mun verenpaineeni oli siinä vaiheessa jotain luokkaa 80/40. Ei siis mikään ihme, että vähän pyörrytti ja heikotti.
Anton olisi halunnut lähteä samantien viemään mua päivystykseen, mutta mä pyysin sitä vaan tuomaan mulle ensin lisää juotavaa ja jotain suolaista syötävää. En ollut kunnolla juonut koko päivänä enkä syönyt kuin pari keksiä, vaikka olin ollut hereillä jo monta tuntia. Mutustelin siinä sitten meetvurstia ja join mehua, kun mä ajattelin ihan alunperinkin, että kyseessä varmaan on jonkin sortin nestehukka tai suolatasapainon häiriö, kun meillä on kotona ollut ihan mielettömän kuuma viime päivinä. Lisäksi olin aiemmin pakannut taas tavaroita muuttolaatikoihin enkä siis muistanut lainkaan huolehtia riittävästä juomisesta.
Pikkuhiljaa olo parani siitä ja hetken päästä verenpainekin oli jo paljon parempi. Mulla on tosin aina ollut alhainen verenpaine eikä se ole myöstään nyt raskauden aikana noussut siitä mihinkään. Noin alas se ei ole kyllä tietääkseni mennyt vielä koskaan, eikä toivottavasti enää menekään. Nyt mä en kuulemma saa enää tänään tehdä yhtään mitään muuta kuin makoilla paikallani ja syödä ja juoda :D Ainakin musta pidetään huolta ja kieltämättä toi kyllä muistutti muakin siitä, että tällaisilla helteillä pitää muistaa juoda paljon enemmän kuin tavallisesti. Ei mulla yleensä olekaan mitään ongelmia ton juomisen kanssa, mutta tänään oli sitten näköjään hieman poikkeuksellinen aamupäivä. Enkä mä niinkään itseni takia pelästynyt, mutta kun mulla on eräs toinenkin huolehdittavana ja varsinkin ton pikkuisen vuoksi täytyy kyllä pitää tarkempaa huolta jatkossa näistä syömisistä ja juomisista! Toki toi saattoi jostain muustakin johtua, mutta epäilen kyllä suuresti. Pääasia, että meni ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti