Opiskelut.

Isän kuolema vaikutti mun lukio-opintoihin, äidin kuolema AMK-opintoihin ja kesällä syntyvä vauva keskeyttää taas jälleen mun opinnot. Tilanne ei todellakaan ole mitenkään ihanteellinen, ja mä valehtelisin jos väittäisin, etten olisi mieluusti suorittanut näitä 3,5 vuotta kestäviä opintojani yhteen putkeen. Tähän on kuitenkin tyydyttävä, sillä menneelle ei voi yhtään mitään ja lapsen syntyminen on sentään iloinen ja toivottu asia :) Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa mitä ajatuksia tää kaikki herättää.

En oikein vieläkään kunnolla ymmärrä miten onnistuin pääsemään kirjoituksista läpi keväällä, kun isäni oli kuollut vasta muutama kuukausi aiemmin. Itse asiassa sain vielä ihan kohtuu hyvät arvosanatkin kaikista kolmesta aineesta, jotka kirjoitin. Mun oli alunperin tarkoitus pyrkiä lukion jälkeen opiskelemaan myös yliopistoon, mutta mua ei olisi voinut sinä keväänä vähempää kiinnostaa mihinkään pääsykokeisiin pänttääminen. Päädyin siis hakemaan vaan ammattikorkeakouluun linjoille, joissa ei pääsykokeita varten tarvinnut lukea sivuakaan tekstiä yhdestäkään kirjasta. Pääsin sisään enkä voisi tällä hetkellä olla tyytyväisempi valintaani. Opiskelemani ala tuntuu juuri oikealta minulle ja tunne on pelkästään vahvistunut viimeisen vuoden aikana.

Mua on kuitenkin harmittanut ja suoraan sanottuna vituttanutkin se, että mun vanhempien kuolemalla on ollut negatiivinen vaikutus mun opintoihini, vaikka toki se onkin vain todella pieni ja mitätön asia. Nyt kun asiaa on ajatellut, on herännyt tuollaisiakin ajatuksia ja on tullut mietittyä mihin kaikkeen noi menetykset oikein ovatkaan vaikuttaneet. Muut nauttivat penkkareista ja viettivät unelmiensa yo-juhlat. Mä en. Suurin osa saa suorittaa opintonsa loppuun ilman, että välissä täytyy pitää taukoa sen takia, että oma äiti on tehnyt itsemurhan eikä itse kykene normaaliin elämään niin pian tapahtuneen jälkeen. Kuten sanoin, noi on todella pieniä asioita siihen kaikkeen suruun verrattuna, mitä vanhempieni kuolemasta on aiheutunut, enkä mä ole millään lailla katkera siitä, että esimerkiksi penkkarit jäivät multa täysin väliin. Ihan sama, vaikka jäivät, mutta asiat olisivat myös voineet mennä toisin.

Väistämättähän isäni kuolemalla oli kielteisiä vaikutuksia lukio-opintoihini ja tuskin siitä mitään etua ainakaan on, että käyn nykyisiä opintojani tällaisissa pätkissä. Mutta kai mun pitäisi vaan olla tyytyväinen siihen, että kaikesta huolimatta todella sain sen yo-lakin päähäni silloin kun pitikin ja tiedän jossain vaiheessa valmistuvani nykyisestä koulustani ja saavani ammatin. Mä olenkin tyytyväinen, mutta mieluummin mä olisin nähnyt asioiden menevän eri tavalla. Ja ennen kaikkea mä olisin mieluummin sitten joskus tulevaisuudessa juhlinut valmistumistani vanhempieni kanssa. Nyt se ei ole mahdollista, ja koska mulla on taas viime päivät ollut enemmän kuin paljon aikaa miettiä kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä, aloin miettiä näitäkin asioita. Huomenna onneksi jatkuu taas koulu, eli saanpahan jotain muuta ajateltavaa ainakin :)