Memories.

Luin äskettäin vanhoja päiväkirjojani ajalta, kun isäni oli vielä elossa. Sen jälkeen niiden kirjoittaminen jäi ja nytkin taisi olla virhe lukea niitä vanhoja tekstejä. Aluksi kaikki oli ihan hyvin, musta tuntui pelkästään hyvältä lukea niitä iloisia kirjoituksia ja naureskelin omille tyhmyyksilleni. Mieleen palautui monia tapahtumia ja retkiä ystävieni kanssa, jotka olin kokonaan jo unohtanut. Olin kirjoittanut viimeisimmän kirjoitukseni samana päivänä, kun isäni kuoli. Äiti ja isä olivat juuri samana päivänä varanneet meille lomamatkan seuraavaksi hiihtolomaksi. Antonin ja siskoni miehen oli tarkoitus tulla mukaan ja olisimme saaneet viettää taatusti ihanan viikon etelän lämmössä. Sinne matkalle ei koskaan lähdetty, ei kukaan meistä.

Paha mieli mulle iski oikeastaan lähinnä siinä kohtaa, kun luin sitä viimeisintä kirjoitustani. Tiesin, ettei niitä tulisi enää enempää ja mun pitäisi taas "palata todellisuuteen." Mä olin viettänyt lähemmäs kaksi tuntia lukien niitä kirjoituksia ja sen hetken ajan musta ihan oikeasti tuntui kuin mä olisin yhä se sama ihminen. Tai siis totta kai mä olen yhä sama ihminen, mutta kaikki on niin erilaista nykyään. Kaikki on muuttunut, enkä mä pidä tästä muutoksesta yhtään. 

Mä olen näiden menetysteni jälkeen huomannut, että mä yritän kaikin keinoin pitää kiinni menneestä. Enkä tarkoita tällä niinkään sitä, etten suostuisi myöntämään, että jotain pahaa on tapahtunut. Mutta siis mä en esimerkiksi voisi kuvitellakaan luopuvani noista päiväkirjoista, vaikka en todennäköisesti niitä tule koskaan enää lukemaan. En myöskään halua tai aio poistaa äidiltäni saamiani viestejä tai hänen numeroaan puhelimestani. Mulla ei ole pienintäkään aikomusta lukea niitä viestejä, mutta kuten mä olen tainnut joskus ennenkin sanoa, mun pitää tietää niiden olevan siellä. Se on jollain tavalla lohdullista tietää, että halutessani mä pääsen taas hetkeksi palaamaan menneeseen ajatusteni avulla. Mulle tulee ihan hirveä olo, kun edes mietin niiden viestien poistamista. En mä voisi tehdä sitä, vaikka ehkä olisikin parempi hankkiutua niistä eroon.