Ihana ilta.

Ette usko kuinka hyvältä tuntui, kun sain eilen viettää koko illan ilman, että surin tai edes mietin vanhempieni kuolemaa :) Ehkä mä tosiaan alan taas päästä kunnolla kiinni elämään ja elämiseen. Eihän yksi tai edes useampi ilta ilman suruja murheita vielä tarkoita sitä, etteikö joku kerta se ilo voisi taas kääntyä itkuksi, mutta kyllä mulle silti jäi tosi hyvät fiilikset eilisestä. Mä kuitenkin itkeskelen ja olen surullinen ihan ns. tavallisena arkena jatkuvasti, joten ihan hyvä että pystyn oikeasti nauttimaan kunnolla kavereiden seurasta. Ennen kaikkea oli myös aivan mahtavaa päästä vihdoin taas näkemään kaikkia rakkaita ystäviäni, jotka olivat olleet monta viikkoa poissa Suomesta!

Ilta oli siis kaikinpuolin onnistunut, ja täytyy myöntää, että ystävieni matkajuttuja kuunnellessa iski pienoinen kateus - olisi ollut niin siistiä päästä myös itsekin reissaamaan Kaakkois-Aasiaan pariksi kuukaudeksi. Onneksi lyhyemmälle lomamatkalle pääsee aivan varmasti, sitten joskus... :) 

Kohta me lähdetään Antonin kanssa ostoksille. Mun pitäisi löytää jostain itselleni mekko siskoni häihin, mutta tämä hyvinkin nopeasti kasvava mahani tekee mekon löytymisestä vähän haasteellisemman jutun, kun en kuitenkaan haluaisi mihinkään valtavaan säkkiinkään pukeutua siskoni tärkeänä päivänä. Käydään myös moikkaamassa mun pikkuveljeä, joka on kovasti pyydellyt meitä käymään siellä. Jesse on muutenkin viime aikoina soitellut mulle paljon enemmän ja me ollaan puhuttu puhelimessa lähes päivittäin ja välillä parikin tuntia kerrallaan. Musta on tosi kiva, että mulla on niin läheiset välit pikkuveljeni kanssa, vaikka me ei saman katon alla enää asutakaan :) Vanhempieni kuoleman jälkeen mä olen vasta kunnolla oppinut arvostamaan sitä, että mulla on näin ihanat sisarukset ja teen kyllä kaikkeni, jotta meidän välit pysyvät jatkossakin hyvinä ja läheisinä.

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu!