Growing up.

Välillä mua naurattaa, mutta joskus jopa puistattaa, kun mä mietin millainen ihminen olin vielä muutama vuosi sitten. Uskon vanhempieni kuoleman vaikuttaneen omalta osaltaan siihen, että olen muuttunut aika paljonkin, mutta suurimman vaikutuksen on varmasti tehnyt ihan yksinkertaisesti se, että olen kasvanut ja aikuistunut. En mä ole koskaan ollut ilkeä ihminen, en ole ikinä kiusannut ketään tai pyrkinyt tahallisesti aiheuttamaan omilla teoillani pahaa mieltä toisille ihmisille. Mä olin vaan niin tajuttoman pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen. Siis nimenomaan kiinnitin huomiota omaan ulkonäkööni ja käytin sen vuoksi rahaa ihan miten sattui. Mulla oli siihen mahdollisuus, sillä sain aika mukavasti rahaa vanhemmiltani joka kuukausi. Ne rahat kuluivat pääasiassa vaatteisiin ja erilaisiin kosmetiikkatuotteisiin, joita mulla olikin sitten kaikki kaapit ja hyllyt pullollaan.

En mä ole mielestäni ollut koskaan millään tavalla huono ystävä tai laiminlyönyt suhdettani kenenkään läheiseni kanssa, mutta kuinka paljon enemmän mua kiinnostikaan vielä joskus kaikki materia sen sijaan, että olisin huomioinut läheisiäni. En oikein osaa edes kuvailla millaista se oli, mutta arvomaailmani oli ihan nurinkurinen. Kyllähän mä edelleenkin tykkään shoppailla, mulla on vaatteita varmasti enemmän kuin tavallisella ihmisellä keskimäärin ja kiinnitän huomiota siihen miltä näytän. Tuosta kaikesta alkoi vaan kehittyä pikkuhiljaa pakkomielle mulle, mutta se katkesi kuin seinään isäni kuoleman jälkeen. Mua ei enää kiinnostanut mikään tuollainen.

Nykyään mä käytän rahaa uusiin vaatteisiin, kosmetiikkaan ja ylimääräisiin "turhuuksiin" vain murto-osan siitä, minkä tuhlasin ennen isäni kuolemaa. Välillä on totta kai kiva saada jotain uutta, vaikka ei välttämättä kaikkea tarvitsisikaan, mutta enää mä en ole joka päivä shoppailemassa ja tuomassa kotiin kassillista uusia vaatteita ja ties mitä muuta. Huvittaa ajatella kuinka turhamainen mä olen joskus ollut.

Nykyisin mä saatan myös havahtua siihen, että olen pohtinut jotain syvällisiä asioita ties kuinka pitkän ajan. Olen nykyään myös huomattavasti paremmin perillä asioista, jotka tapahtuvat sekä täällä Suomessa että maailmalla. En mä aiemminkaan tyhmä ollut, mutta mua ei vaan kiinnostanut. Uutiset olivat mulle ihan yhdentekeviä, mikäli niihin ei liittynyt jonkun julkkiksen viimeaikaiset toilailut tai saavutukset. Toi on varmasti muuttunut pitkälti senkin takia, että olen aikuistunut tässä vuosien saatossa, mutta onhan se ihan älytöntä, ettei 16-17-vuotiaalla ole juurikaan mitään käsitystä siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Ei kaikkea tarvitse eikä voikaan tietää, kaikki ei kiinnosta enkä mä vieläkään voi sanoa olevani perillä aina kaikesta, mutta se mun tietämättömyyteni maailman tapahtumista alkoi jo olla noloa.

Se tietynlainen hälläväliä -asenne on lähes kokonaan poistunut. Mun on ollut pakko muuttaa ajattelutapojani ja niin sanotusti myös kasvaa aikuiseksi. Ehkä mun sisälläni jossain vieläkin asuu se turhamainen ja pinnallinen shoppailufriikki, mutta ei mulla ole enää varaa olla sellainen. Tässä maailmassa on nyt niin paljon muitakin tärkeämpiä asioita, jotka mun täytyy ja jotka myös haluan asettaa etusijalle. 

En oikein edes tiedä miksi halusin tästä aiheesta kirjoittaa, mutta se pyöri mielessäni joten päätin purkaa näitä ajatuksia tänne blogiinkin :)