22.6.2014

Juhannus.

Juhannus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja mä olen oikeastaan vain tyytyväinen, kun pääsin vihdoin tänään pois sieltä mökiltä. Alkuun kaikki vaikutti hyvinkin lupaavalta: meitä oli siellä hieman reilu kymmenen ihmistä ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Ollaan kaikki tunnettu toisemme jo vuosia, mutta jossain vaiheessa perjantai-iltaa mökin omistaja alkoi riidellä tyttöystävänsä kanssa ja lopputulos oli se, että kello kolmelta aamuyöllä tämä mies sanoi haluavansa tyttöystävänsä pois mökiltä. Yritettiin siinä sitten kaikki sovitella ja koittaa saada asioita edes siihen malliin, ettei kenenkään tarvitsisi lähteä pois. Ei auttanut. Mä olin ainut, joka oli selvinpäin siellä ja lopulta mä lähdin sitten ajamaan tätä naista pois sieltä mökiltä. Koko tunnin kestäneen automatkan sain kuunnella, kuinka hän itkien haukkui poikaystäväänsä. Mä vihaan olla tollasessa tilanteessa, koska molemmat osapuolet ovat mulle todella rakkaita ja tärkeitä ystäviä. En mä onneksi montaa sanaa ehtinytkään siinä väliin laittaa ja pääasiassa vain kuuntelin.

Jäin loppuyöksi sitten kotiin nukkumaan, sillä olin niin älyttömän väsynyt, etten uskaltanut enää lähteä yksin ajamaan. Aamupäivällä ajoin sitten takaisin sinne mökille ja tunnelma siellä oli täysin lopahtanut. Mökin omistaja murjotti ja oli huonolla tuulella, vaikka yrittikin väittää toista. Ihmiset joivat aina vaan lisää ja lisää ja koittivat sen varjolla pitää hauskaa. Mulla ei ollut hauskaa, ei todellakaan. Mietin monta kertaa, että lähden ajamaan kotiin, mutta en mä sitten viitsinyt. Yritin pitää iloista ilmettä naamalla ja seurustella muiden kanssa, mutta aika pian mä painelin nukkumaan. Onneksi mulla sentään on hyvä syy sille, että olin niin väsynyt. Enkä mä oikeastaan edes valehdellut, sillä kyllä mua väsytti, mutta ei ehkä ihan niin paljon, ettenkö olisi jaksanut vielä olla hereillä. Mä en vain kestänyt katsella (ja kuunnella) sitä menoa enää.

Mä olen aina pelännyt, että jotain tällaista tapahtuu. Kun meidän kaveriporukassa on niin paljon näitä pariskuntia, niin sehän on valitettavan todennäköistä, että jossain vaiheessa jonkun parin sukset menevät ristiin ja lopputulos on kutakuinkin tällainen. Inhottaa, jos meidän koko porukka hajoaa jollain tavalla tämän vuoksi, kun me ollaan kuitenkin oltu ystäviä jo yläasteelta lähtien. Pitää vain toivoa, että he saavat asiansa sovittua ja selvitettyä. Ainakin sitten siten, että pystyvät vielä olemaan kavereita keskenään. Riidan molemmat osapuolet olivat kuitenkin silloin yöllä aika kovassa humalassa niin ehkäpä ne asiat selvinpäin näyttävätkin vähän erilaisilta... :)

Toivottavasti teidän juhannus sujui vähän paremmissa merkeissä ilman turhaa draamaa! :D

2 kommenttia:

  1. ootkohan synnyttämässä jo..? tai masentunut taas äitis kuolemasta :( toivottavasti kuullaan susta pian!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään tuollaista, oon vaan ollut tosi kipeä :/ Tänään olisi tarkoitus postailla taas :)

      Poista