Heti, kun tän päivän pakolliset menot on hoidettu, mä lähden pois. En yksinkertaisesti pysty olemaan enää kotona, en saa olla täällä rauhassa ja mua ahdistaa olla ihmisten lähellä. En jaksa puhua, eivätkä ihmiset tunnu sitä ymmärtävän. En kuitenkaan asu tässä asunnossa yksin, enkä voi pakottaa (enkä haluakaan) ketään lähtemään täältä pois, joten mun on itse lähdettävä, mikäli haluan saada omaa rauhaa. Onneksi mulla on koko viikonloppu aikaa olla rauhassa ja miettiä asioita.
Eräs ystäväni sanoi, ettei mun välttämättä kannattaisi juosta ongelmia pakoon, mutta en mä omasta mielestäni niin teekään. Mä vaan tarvitsen hieman omaa aikaa, eikä siinä pitäisi olla mitään väärää. Vai onko? Sitä paitsi mun mielestä on parempi, että mä olen nyt hetken poissa läheisteni luota, etten saa enempää mitään pahaa aikaan. Ja tolla pahalla mä tarkoitan nyt siis sitä, etten vaan vahingossakaan enää pura pahaa mieltäni ihmisiin, joilla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Ei se ole heitä kohtaan oikein ja mä olen jo nyt saanut pyydellä parilta ihmiseltä anteeksi huonoa käytöstäni.
Palaillaan siis blogin puolella todennäköisesti ensi viikolla.
Mä oon ainakin sellanen, että kun tapahtuu jotain ikävää (ero poikaystävästä tms) otan suunnilleen ekan lennon jonnekin muualle. Oon karannut Lontooseen tai kuukaudeksi Atlantin valtamerelle purjehtimaan (huom. ei mitään yhteyttä ulkomaailmaan) tai edes toiselle paikkakunnalle kaverin luo. Kunhan oon päässyt pois kotoa ja koko kaupungista ja siitä pahasta mielestä. Ja se auttaa mua joka kerta. Symppaan ihan täysin sun halua lähteä jonnekin muualle :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että jollain toisellakin on tapana lähteä pois miettimään niitä asioita :) Harmi vaan, että kaikki eivät tällaista ymmärrä vaan luulevat tätä asioiden ja ongelmien pakoiluksi :/ Kiitos kommentista!
Poista