17.1.2014

En halua unohtaa.

Hymyilin nähdessäni eilen kuvia vanhemmistani. Mun on vieläkin vaikea käsittää sitä, mutta mä ihan oikeasti hymyilin sen sijaan, että olisin purskahtanut itkuun. Pikkuveljeni halusi katsella kuvia äidistä ja isästä ja jossain vaiheessa menin myös katselemaan niitä. Tätini on kertonut, että Jesse katselee niitä kuvia vähän väliä ja on usein sanonut, että haluaa muistaa vanhempansa aina. Ei siitä ole paljonkaan aikaa, kun sanoin itse pelkääväni, että unohdan vanhempani täysin. Tiedän, ettei niin tule käymään, mutta silti se pelotti minua silloin. Minulle se on itsestään selvää, että muistan aina vanhempani (vaikka välillä muuta luulenkin), mutta Jessen tilanne on vähän eri. Varmasti hänkin tulee aina jollain tavalla muistamaan vanhempamme, muttei luultavasti aivan samalla tavalla kuin vaikkapa minä. Varsinkin isämme kuollessa Jesse oli vielä niin nuori.

Onnistuin myös vihdoin saamaan ajan uudelle terapeutille ja pääsen ensi viikolla tapaaman hänet ensimmäistä kertaa. Toivottavasti tällä kertaa asiat toimisivat paremmin kuin edellisen kanssa. Vähän kieltämättä jännittää, mutta täytyy koittaa ajatella positiivisesti! Tällä hetkellä musta itse asiassa tuntuu siltä, etten mä mitään terapiaa enää edes tarvitsisi, mutta eihän se totuus ihan se ole. Nyt vaan menee paremmin kuin jokin aika sitten, mutta tilanne voi kääntyä päälaelleen ihan milloin tahansa. Tätinikin sanoi eilen, että terapian lopettaminen olisi tyhmintä, mitä voisin tällä hetkellä tehdä. 

Poikaystäväni lähti tuossa hetki sitten taas äitinsä luo ja viipyy siellä koko viikonlopun, joten mä päätin kutsua muutaman parhaimman ystäväni tänne täksi illaksi. Saa nähdä mitä kivaa keksitään tyttöjen kanssa :) Hauskaa viikonloppua teille kaikille <3

2 kommenttia:

  1. Tää on niin ihanaa, että sulla on ainakin nyt parempi olla! Ja kannattaa tosiaan vielä jatkaa terapiaa, mutta sekin on tosi positiivista, jos aina välillä tulee sellanen olo että ilmankin vois pärjätä.

    Hyvää viikonloppua sullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on kyllä :) Oon ajatellut, että voisin pikkuhiljaa harkita niiden käyntien vähentämistä. Tähän asti olen käynyt terapiassa pari kertaa viikossa, mutta ehkä pärjäisin yhdelläkin kerralla :) Kiitos paljon ihana!

      Poista