19.10.2013

"Sä näytät ihan äidiltäsi."

Otsikossa oleva lause on yksi pahimmista, mitä tällä hetkellä ihmisiltä kuulen. Sukualaiset ja äidin ystävät alkoivat äidin kuoleman jälkeen toistella tota mulle. Tiedän olevani äitini näköinen, mutta minkä takia sitä täytyy olla jatkuvasti sanomassa? En osaa sanoa mikä sen kuulemisessa tuntuu niin pahalta, mutta en haluaisi noita sanoja kuulla. Mitä he edes odottavat minun vastaavaan tuohon?
 
Nykyään katsoessani peiliin en näe siellä vaan itseäni. Näen myös äitini. Tuntuu tyhmältä sanoa noin, mutta kiinnitän nykyään niin paljon enemmän huomiota niihin piirteisiin itsessäni, jotka olen selvästi perinyt äidiltäni. Osittain tuo kaikki johtuu varmasti pelkästään siitä, että niin monet ihmiset ovat jatkuvasti päivittelemässä sitä kuinka paljon muistutankaan äitiäni. Vasta nyt olen alkanut kunnolla ymmärtää kuinka samannäköisiä olemmekaan.
 
Siskoni purskahti jokin aika äitimme kuoleman jälkeen itkuun minua katsoessaan. "Sä muistutat niin paljon sitä." Amandan sanat sattuivat aivan helvetisti. Saan jopa oman siskoni itkemään näyttämällä tällaiselta... En halunnut katsoa peiliin moneen päivään kuultuani Aman sanat.

Toivonkin, että ainakin te, jotka tämän postauksen luette, miettisitte kahteen kertaan vastaavanlaisessa tilanteessa kannattaako niitä sanoja päästää suustaan. Ne voivat tuntua tilanteeseen sopivilta ja saatatte olla täysin oikeassa, mutta vaikka sitä ehkä on vaikea ymmärtää, ne saattavat satuttaa.

8 kommenttia:

  1. Osaatko kertoa, miksi siitä mielesi pahoitat? Jokaisessa meistä on vanhempiemme piirteitä, ei siitä pääse mihinkään. Ei ole sinun "vikasi", että näytät äidiltäsi, eikä siitä voi äitiäsikään syyttää. Niin vain on.

    Voisitko kuitenkin päättää nostaa pääsi ja kantaa ylpeänä ne geenit, mitä sinussa on.

    Olen itsekin äitini näköinen, osasta piirteitä pidän, osasta en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan tiedä mikä siinä niin pahalta tuntuu... Ehkä ennen kaikkea se, että tuon lauseen kuullessani tulee väkisinkin äiti mieleen ja kaikki se, mitä kesällä tapahtui.

      Ei minua siis ole koskaan häirinnyt se, että muistutan äitiäni, mutta jostain syystä en vain haluaisi kuulla sitä kaikilta. Eivät ihmiset ennen äitini kuolemaa sitä jatkuvasti sanoneet. Se alkoi vasta kesällä. Tuntui myös pahalta aiheuttaa joskus aiemmin pahaa mieltä läheisilleni vain näyttämällä äidiltäni.

      Poista
    2. Vaikka oma äitini on kuollut pari vuotta sitten, tilanne oli aivan toinen - odotin hänen kuolemaansa ja pääsyä pois. Vanha, dementoitunut ihminen. Siksi suruni on aivan toinen kuin sinun. Olen kuitenkin kuullut, että ajan kanssa kipeät muistot muuttuvat niin, että muisteleekin vain kaikkea mukavaa, mitä poismenneeseen liittyy.

      Toivon, että pian tulee se aika, että läheisesi sinut nähdessään ilahtuvat, koska muistutat äidistä. Vai onko se mahdollista? Olisi kovin ikävää, jos sinä joutuisit jatkuvasti olemaan muistutuksena ikävästä. Sellaista ei kukaan kestä. Onko helpompaa saada muut vaikenemaan vai se, että sinä vahvistut niin, ettei sinuun koske? Ymmärrän, että elämässäsi on ihan liian paljon surua, voimia sinulle!

      Poista
    3. Otan osaa :/ Uskon, että nimenomaan ajan kuluessa asiat muuttuvat juurikin ehkä siten, että ihmiset "ilahtuvat" siitä, että muistutan äitiäni. Varmasti myös oma asenteeni muuttuu ja minun on helpompi kestää kaikkia noita kommentteja, mutta tällä hetkellä ne satuttavat, sillä äitini kuolemasta on vielä niin vähän aikaa. Kiitos <3

      Poista
  2. voi tyttökulta käytkö sä terapiassa tai psykologilla? jos et niin suosittelen menemään pikimmiten.

    VastaaPoista
  3. Ihmiset ovat oman surunsa kanssa varmaan niin hukassa etteivät osaa ajatella sinua, kun sanovat sinun muistuttavan äitiäsi. Voit aivan hyvin sanoa ihmisille, että se tuntuu sinusta pahalta, koska tulee heti ikävä äitiä. Siskosikaan ei tarkoita pahaa ja kun kerrot hänelle mitä tunnet niin hän varmasti ymmärtää sinua, yhteinen ikävähän teillä on äitiänne. Uskon tietäväní, että suru on nyt sinulla niin kova ettet halua muistutusta äidistäsi. Ole itsellesi armollinen ja anna kaikkien tunteiden tulla. Aika helpottaa tässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei kukaan halua noilla sanoilla mitään pahaa minulle. Välillä on vain vaikea muistaa sitä, kun on jo muutenkin paha olla. Ei kukaan kuitenkaan tahallaan yritä minua kiusata noilla sanoilla :/ Pitää varmaan jatkossa kertoa mitä ajattelen, jos joku vielä noin sanoo ja pyytää häntä lopettamaan.

      Poista