13.10.2013

Poikaystävän tuki.

En usko, että olisin selvinnyt äitini kuolemasta ilman poikaystävääni. Tai ainakaan mä en olisi nyt tässä kunnossa. En pysty ikinä kiittämään Antonia tarpeeksi kaikesta siitä, mitä hän on eteeni tehnyt. Meillä on seurustelua takana jo 5 vuotta ja sinä aikana on tapahtunut niin paljon. Olen menettänyt molemmat vanhempani ja käynyt aivan pohjalla, mutta siitä huolimatta Anton on aina jaksanut. Kertakaan hän ei ole suruaikanani suuttunut mulle mistään asiasta. Ei, vaikka olen huutanut vihaavani häntä, koska hän ei antanut mun satuttaa itseäni. Tai vaikka olen käskenyt hänen painua helvettiin elämästäni. Kaikkea tuota mä olen myöhemmin totta kai pyytänyt anteeksi. Kaikkien ihmisten ymmärrys ja kärsivällisyys ei kuitenkaan riittäisi tuollaiseen, vaikka olenkin nuo asiat sanonut äitini kuoleman jälkeen, kun olen ollut äärettömän surullinen, ahdistunut ja valmis päättämään elämäni.
 
Me ollaan asuttu yhdessä reilu vuosi, mutta todennäköisesti Anton olisi muutenkin mun äidin kuoleman jälkeen aika tiiviisti asunut mun luona. Se oli ensimmäiset kolme viikkoa pois töistä, jotta se voisi olla mun tukena. Se teki kaikkensa, jotta mulla olis edes jotenkin siedettävä olla. En edes muista kuinka monet kerrat se esti mua tekemästä jotain typerää. Kuinka monta kertaa se sulki mut syliinsä eikä päästänyt mua pois, vaikka mä kuinka yritin. Se piti musta kiinni niin kauan, että mä olin taas rauhallinen eikä välittänyt, vaikka mä huusin sille ilkeitä asioita ja koitin kaikin mahdollisin keinoin päästä irti sen otteesta.
 
Anton heräsi monet kerrat keskellä yötä lohduttamaan mua, välillä vieläkin, ja käytännössä se vietti kesällä lähes kaiken aikansa vaan kotona mun kanssa. Kertaakaan mä en ole kuullut sen valittavan. Tän kaiken on täytynyt olla sillekin ihan älyttömän rankkaa ja vaikeeta, mut se on jaksanut olla mun tukena ja lohduttaa mua aina, kun mä olen sitä tarvinnut. Mä rakastan sitä ihmistä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja mä tiedän, että sekin rakastaa mua.

En pysty edes kuvittelemaan kuinka paljon vaikeempaa tää kaikki olis, jos ei olis sellasta ihmistä, jolle pystyy halutessaan puhumaan ihan mistä vaan ja joka tuntee sut melkeen paremmin kuin sä tunnet itse itsesi. Kaikilla ei sellasta ihmistä ole, ja mä saan olla kiitollinen siitä, että mulla on. Toki mä olen läheinen mun isosiskonkin kanssa, mutta Amanda käy läpi aivan samaa surua kuin minäkin. Ei meistä ole kunnolla tukemaan toinen toistamme. Anton on ainut, joka mulla enää on tukemassa mua vaikeina aikoina. Ei mulla ole enää isääkään ja vaikka mulla on läheisiä ystäviä, en mä pysty niille puhumaan samalla tavalla kuin Antonille.

Mä olen monet kerrat pelännyt kuormittavani Antonia liikaa ja ollut varma, että sitä ahdistaa, kun mä turvaudun aina siihen. Se on sanonut, ettei mun tarvii kantaa huolta tollasista asioista ja mikäli häntä joskus joku tollanen asia alkaa häiritä, hän kyllä sanoo siitä. Me ollaan aina pystytty puhumaan toisillemme tosi avoimesti ja se on varmaan yksi syy siihen, että ollaan pysytty yhdessä kaikki nää vuodet. En tiedä mitä tekisin ilman poikaystävääni.

8 kommenttia:

  1. Voi miten ihana poikaystävä sulla, todellakin kannattaa pitää kiinni <3!

    VastaaPoista
  2. Ihan ensinnäkin haluan sanoa, että otan osaa. Ei kukaan voi tietää millaista tuskaa tunnet sisälläsi nyt, mutta silti.
    Kenenkään ei tulis joutua käymään tota läpi. Mutta onneks sulla ainakin on sun poikaystävä, sulla on turvaverkko johon tarttua kun tuntuu liian vaikealta. Ja... niin... mä... Mä en tiedä mitä sanoa.

    Mun hyvänpäiväntuttukaveri teki vähän vajaa kuukausi sitten itsemurhan ja se vaikutti ainakin muhun tosi vahvasti, meni omakin elämänilo joksku aikaa. Eli voin vain kuvitella, miten järjetöntä kipua sä tunnet... :(

    Ajallaan kipu kuitenkin helpottaa - ainakin vähän. Vaikka se ei koskaan täysin katoaiskaan, sen oppii hyväksymään.

    Mä suljen sut ja sun sisarukset rukouksiin, koettakaa pärjätä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen olevani tosi onnekas, kun mulla sellanen ihminen, kehen voin turvautua ja kuka haluaa vilpittömästi auttaa ja tukea mua vaikeina aikoina.

      Itsemurha vaikuttaa varmasti aina ja pistää miettimään asioita, otan myöskin osaa :/

      Kiitos paljon sulle, olet ihana <3

      Poista
  3. Ihana poikaystävä sinulla! Annathan Antonin lukea tuo postaus :) Minulle tuli tunne, että aamulla kun menen töistä kotiin, kerron heti miehelleni miten minä arvostan hänen tukeaan ja rakkauttaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Anton on lukenut tämän :) Itsekin yritän parhaani mukaan muistaa kertoa poikaystävälleni kuinka paljon hänen tukensa ja apunsa minulle merkitsee. Saan olla ja olenkin kiitollinen siitä, että minulla on joku joka oikeasti rakastaa ja välittää :)

      Poista
  4. Kirjottaminen näistä asioista on varmasti helpompaa, kuin puhuminen. Ja kirjoitat muutenkin kauniisti. Onneksi teillä on toisensa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todellakin, varsinkin kun en ole mikään maailman paras ihminen puhumaan vaikeista asioista. Kiitos paljon ja olen kyllä niin kiitollinen siitä, että mulla on Anton <3

      Poista