9.10.2013

Kuinka sain tietää äitini kuolleen?

Mun isosiskoni löysi meidän äidin kuolleena. Se sanoi, ettei voi koskaan unohtaa sitä näkyä, että se näkee yhä painajaisia siitä. Mä taas en varmasti ikinä unohda sitä hetkeä, kun se soitti mulle. Mä olin koulussa uusimassa yhtä tenttiä, oli kesäkuun alku. Samalla kun mä kävelin ulos sieltä auditoriosta, mä tunsin kuinka mun puhelin alkoi täristä. Mun sisko soitti mulle. Mä vastasin ja kuulin vaan epämääräistä ääntelyä ja itkua. Multa meni varmaan viis minuuttia ennen kuin sain sen rauhottumaan sen verran, että se pystyi puhumaan ja kertomaan mitä on tapahtunut.

Aluksi mä en edes tajunnut mitä se tarkoitti. Tai kyllä mä kuulin ihan selkeesti miten se sanoi, että äiti on kuollut. Mä en vaan sisäistänyt sitä. Multa meni jonkin aikaa, että osasin yhdistää keskenään ne sanat siihen mitä ne oikeesti tarkoittaa. Ensimmäisenä tajusin, että joku on kuollut ja vasta sen jälkeen iski se todellisuus, että meidän äiti on kuollut. En tiedä johtuiko se pelkästä järkytyksestä, mutta mä en edes alkanut heti itkeä. Mä kuuntelin mun siskon itkua ja tuijotin silmät lasittuneena jonnekin tyhjyyteen näkemättä todella yhtään mitään.

Mun siskon seuraavat sanat sai mun jalat kirjaimellisesti pettämään alta. Se sanoi, että äiti on tappanut itsensä. Siinä kohtaa mä vajosin lattialle ja muistan vaan kuinka haukoin henkeä ja miten musta tuntui kuin mä tukehtuisin. Mun koko kroppa tärisi ja ihmisiä alko kerääntyä mun ympärille. Jossain vaiheessa multa tais tippua se puhelinkin lattialle ja mä vaan itkin ja koitin muistaa miten hengitetään. Mut vietiin aika nopeesti yhden opettajan työhuoneeseen ja sinne tuli vielä pari muuta opettajaa. En todellakaan edes muista mitä oon niille sanonut tai kertonut, mutta lopputulos oli se, että joku niistä soitti mun poikaystävälle, joka lopulta tuli hakemaan mut kotiin.

Kirjoitettuna toi kaikki tuntuu jotenkin kovin kliseiseltä, mutta noin se meni. Tekisin ihan mitä tahansa, että saisin pyyhittyä noi muistot ja kuvat pois mun mielestäni.

10 kommenttia:

  1. Mulla tuli ihan kyyneleet silmiin, kun luin tämän kirjoituksesi. Oikein paljon jaksamisia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ei mun ole tarkoitus kenellekään saada kyyneliä silmiin näillä postauksilla :/ Kiitos sulle <3

      Poista
  2. Todella paljon jaksamisia sinulle ja sisaruksille! Edellistä kommenttia kompaten, en voinut estää kyyneleitä. Olet vahva kun pystyt jakamaan tämän ja tämä on varmasti osa eteenpäin pääsyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia <3 Haluan ainakin uskoa siihen, että tästä blogin kirjoittamisesta on mulle apua!

      Poista
  3. Voi helvetti, ihan kamalaa. Meinasin pillahtaa itkuun lukiessani tätä. Mä itse menetin mun parhaan ystävän samalla tavalla, ja sain itsekin tietää puhelimessa, joten voin samaistua tuohon järkytykseen, mutta en pysty kuvittelemaan kuinka kamalaa se olisi kun kyseessä olisi oma ÄITI.

    Ihan älyttömästi jaksamisia sulle, kohtalontovereita löytyy. Toivottavasti blogiin kirjoittelu auttaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ihan hirveää varmasti tuo ystävän menetys, otan osaa :( Toivon todella, että tästä on hyötyä. Paljon, paljon kiitoksia sinulle <3

      Poista
  4. mulle tuli kyllä nyt iha itku. en voi kuvitella mitenkä pahalta susta on tuntunu. en ees halua kuvitella miltä itestä tuntuis. sä vaikutat vahvalta tyypiltä, kyl sä jaksat :)

    VastaaPoista
  5. Mun äitini kuoli jo 6 vuotta sitten (itsemurha myöskin), mutta vieläkin asian muisteleminen tuntuu pahalta. Alkaa vaan tärisemään ja on vaikea hengittää. Mä olin itse paikalla, kun äitini teki sen ja näin kaiken. Se muisto on sellainen etten varmasti ikinä tule unohtamaan sitä.

    Tarkoitus ei ollut nyt masentaa tai mitään. Halusin vaan sanoa, että älä ota mitään stressiä tai sellaista siitä, jos vielä parinkin vuoden jälkeen asia tuntuu pahalta. Siinä saattaa mennä oikeasti todella kauan, että oppii elämään asian kanssa. Positiivista kuitenkin on, että sen kanssa oppii elämään ennemmin tai myöhemmin.

    Hirmusti tsemppiä sulle! Haluaisin halata, vaikka ei edes tunneta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ihan hirveetä että olet vielä kaiken lisäksi nähnyt tuon :( Ihan hyvä välillä kuulla tällaistakin, ettei siitä välttämättä pääsekään niin helposti yli eikä kaikki ole vuosienkaan päästä välttämättä kovin helppoa. Kiitos paljon, olet ihana! <3

      Poista