Broken.

Valitin tossa aiemmin jatkuvaa väsymystä, mutta oikeastaan se on tällä hetkellä ongelmista pienin. Mä nimittäin onnistuin murtamaan ranteeni tossa viime viikolla ja voin sanoa, että tä on aika helvetin perseestä. Alle kuukauden ikäisen vauvan äitinähän tä tuli tosi hyvään saumaan! Ripustin siis uusia verhoja meidän olohuoneeseen, kun meidän toinen kissa hyppäsi samalle jakkaralle mun kanssa ja jotenkin horjahdin siitä niin, että lensin suoraan maahan ja totta kai vaistomaisesti otin kädellä vastaan. Ranne sojotti ties minne ja suorinta tietä päivystykseen. Jos se olikin kipeä siinä vaiheessa niin se kipu ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä oli tulossa.

Ne ei nimittäin meinanneet saada sitä kättä oikaistua normaaliin asentoon. Kolmas kerta toden sanoi, mutta mä en voinut kuin itkeä, kun ne koitti saada sen virheasennon suoristumaan. Kai mä siihen jonkun puudutuksenkin sain, mutta eipä se kokonaan ainakaan ehtinyt vaikuttaa. Voin nimittäin kertoa, että synnytys oli hyvinkin kivuton ja helppo tohon verrattuna. Ei kiitos ikinä enää mitään tollasta.

Se onneksi sitten kuitenkin meni lopulta kohdalleen eikä tota tarvitse ruveta leikkaamaan tai muuta. Kipsi on muutaman viikon ajan kädessä ja Anton joutui jäämään pois töistään tän takia. Sekin harmittaa mua, mutta enpä mä täällä kotona yksin pärjäisi Helmin kanssa. Mun postailut saattaa jäädä jatkossa vähän vähemmälle, koska tä kirjoittaminenkaan ei ole mitään maailman helpointa tällä hetkellä, mutta kyllä mä ainakin yritän tulla välillä postaamaan jotain.

Mukavaa alkuviikkoa!