Väsyttää.

Mä olen ihan loppu, joka paikkaan sattuu ja haluisin vaan nukkua. Mutta mä en voi, sillä mun täytyy pitää huolta perheestäni. Olihan se ihan odotettavissa, että tänäkin syksynä flunssa iskee meihin ja nyt ollaan sitten kipeitä koko perhe. Anton on ollut yli 39 asteen kuumeessa eikä se päässyt pariin päivään sängynpohjalta ylös lainkaan. Mulla on sentään ollut vähän siedettävämpi olo, joten Helmin hoitaminen on jäänyt mulle. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tosiaan itsekin olen kamalassa flunssassa, mullakin on lämpöä ja Helmi on myös kipeä niin aika raskastahan tämä on kieltämättä ollut, kun olen joutunut pitämään Antonistakin huolta... Onneksi Antonin oireet alkavat jo helpottaa niin mä pääsen sentään vähän helpommalla. Nyt ne molemmat nukkuvat ja munkin varmaan pitäisi. Mun oli kuitenkin pakko päästä vähän purkamaan näitä ajatuksia tänne blogiin ennen kuin painelen takaisin peiton alle.

Kaiken kukkuraksi mä olen "joutunut" toimimaan ystäväni parisuhdeneuvojana tässä parina päivänä. Näin jälkikäteen ajateltuna mun olisi vain pitänyt kylmästi sanoa, että mä oon pahoillani, mutten millään ehdi juuri nyt auttamaan ja selittää mikä tilanne meillä täällä on. Hän kyllä tiesi, että me ollaan kaikki kipeitä, mutta sanoi ettei tiedä kenelle muulle voisi puhua. Mä olen aina sanonut, että mulle saa puhua ja olen nytkin kuunnellut kiltisti ja koittanut neuvoa parhaani mukaan. Sattui vaan aika huonoon saumaan nämä ystäväni ongelmat.

Mun on pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa postausta siitä miten tilanne Antonin toisen lapsen kanssa etenee, mutten ole sellaistakaan saanut aikaiseksi. Kirjoittelen siitä sitten, kun täällä ollaan vähän paremmassa kunnossa :) Toivottavasti te olette säästyneet näiltä syysflunssilta ja muiltakin taudeilta!