Tilanne alkaa vihdoin rauhoittua ja mun oloni helpottua. Ilmeisesti tämä kaikki vaati vain pientä totuttelua, sillä en mä ole enää edes miettinyt lähtemistä pois täältä. Meitä asustaa täällä nykyään neljä henkilöä ja Antonkin pitää taukoa opinnoistaan.
Meiltä on monet kerrat kysytty miten me aiotaan kertoa ihmisille, ettei Jasper ole mun lapsi. Varmaan oletuksenahan uusille ihmisille tulee olemaan se, että Helmi ja Jasper ovat kaksoset, kun ikäeroa heillä siis on vain kuukausi eikä sitä päällepäin pysty enää näkemään jonkin ajan kuluttua. Kouluun he menevät samana vuonna, molemmilla on sama sukunimi ja ennen kaikkea me ollaan kuitenkin molemmat kummankin vanhempia, vaikka Jasper ei biologisesti tai muuten virallisesti olekaan mun poikani.
Me ollaan totakin asiaa mietitty Antonin kanssa lukuisat kerrat ja lopulta päädyttiin siihen, että ihmiset saavat ihan rauhassa elää siinä uskossa, että lapset ovat kaksoset. Ei kaikille puolitutuille tarvitse alkaa heti selittää tätä monimutkaista kuviota ja mikäli tarve sen myöhemmin vaatii, kerrotaan se sitten juurta jaksaen.
Jollain lailla mua jopa hieman pelottaa miettiä, kuinka monelle ihmiselle me joudutaan tuo asia vielä joskus kertomaan ja kuinka monet heistä ovat siitä kummissaan. Nyt tällä hetkellä kaikki tutut tietävät mikä tilanne on, mutta eiköhän tässä joskus vielä saada lisääkin uusia tuttavia, joille tilanne täytyy selittää. No, se on sitten sen ajan murhe eikä se toisaalta ole meiltä pois, vaikka joku ei ymmärtäisikään valintojamme tai tätä tilannetta. Ainut millä on väliä on se, että me ollaan Antonin kanssa molemmat sinut tämän asian suhteen ja meidän lapsilla on hyvä olla. Muut saavat ajatella mitä haluavat.
Aurinkoista tiistaita kaikille<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti