tag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post2930999313648429385..comments2023-04-01T16:06:45.499+03:00Comments on Why did you leave me mom?: Tiedän miltä sinusta tuntuu.Unknownnoreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post-13382947162529910562014-04-23T19:16:49.176+03:002014-04-23T19:16:49.176+03:00Olen ihan samaa mieltä siitä, että monissa tilante...Olen ihan samaa mieltä siitä, että monissa tilanteissa olisi ehkä parempi olla hiljaa, mutta harvoin sitä tulee ajateltua juuri siinä kohtaa :/ Nimimerkillä itse olen myös toisinaan selittänyt aivan ties mitä "lohduttavaa" ja vasta jälkeenpäin tajunnut, että ehkä olisi kannattanut pitää suu supussa. Onhan se kuitenkin hyvä tietää, että jotkut välittävät ja haluavat olla avuksi, vaikkei se apu aina olisikaan parasta mahdollista... :) Alisahttps://www.blogger.com/profile/15647198781789716414noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post-10365533310600603112014-04-23T16:38:22.644+03:002014-04-23T16:38:22.644+03:00Mua ainaki on vituttanu ku porukka sanoo ymmärtävä...Mua ainaki on vituttanu ku porukka sanoo ymmärtävänsä ja _tietävänsä_ miltä musta tuntuu, vaikkei niillä todellisuudessa oo harmainta hajua mitä käyn läpi. Kuten säki sanoit, on paljon eri tapoja osoittaa empatiaa ja jos toi on ainut mikä itelle tulee mieleen ni ehkä kannattais vaan olla hiljaa.. Se on useesti muutenkin parempi vaihtoehto olla hiljaa ja kuunnella kuin koittaa ite lässyttää jotain diipadaapaa. Luulis et jokanen tajuu pienessä päässään, et jos sun kaveri on vaikka raiskattu niin et sä mee sille sanomaan, että voit kuvitella miltä tuntuu, jos sua itteäs ei oo raiskattu. Jos yhtään ajattelee ennenkuin ne sanat sanoo, niin jokanen varmaan tajuaa ettei oo ihan korrektia sanoa tollasta. Oli sit kyse empatiasta ja hyvästä tahdosta tai ei.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post-4518274284008026692014-04-23T15:06:56.600+03:002014-04-23T15:06:56.600+03:00Tuo kyseinen kerta, kun suutahdin nuo sanat kuultu...Tuo kyseinen kerta, kun suutahdin nuo sanat kuultuani, oli vain muutama päivä äitini kuoleman jälkeen ja siinä vaiheessa en muutenkaan kyennyt ajattelemaan järkevästi yhtään mitään. Kaduin sanojani, pyysin anteeksi ja myös sain anteeksi. Ei mulla siis yleensä ole mitenkään hyökkäävä asenne, kun joku mulle jotain tollasta sanoo, vaikka aiemmin tulikin usein sanottua, etten usko heidän ymmärtävän.<br /><br />Totta kai sitä empatiaa voi osoittaa kuka tahansa, mutta myös tapoja sen osoittamiseen on monia. Kuten lopussa totesin, totta kai noin saa sanoa, mutta mun omasta mielestäni se ei ole ainakaan mulle itselleni ollut se paras mahdollinen lohdutuskeino. Eikä sen tarvitsekaan olla. En mä vaadi ketään lohduttamaan itseäni ja totta kai se tuntuu hyvältä, jos joku niin haluaa tehdä tavalla tai toisella. Multa pyydettiin vain juurikin tuohon asiaan liittyen postausta ja kirjoitin siitä oman mielipiteeni. Tolla tavalla mä sen asian näen.<br /><br />Pointtihan ei ollut siinä, etteikö kuka tahansa voisi lohduttaa tai osoittaa empatiaa. Tarkoitin noilla asioilla, ettei kukaan voi kunnolla ymmärtää, jos ei ole kokenut samaa, mutta en missään nimessä ajattele, etteikö silti saisi lohduttaa tai auttaa. En siis todellakaan ajattele, että pitää olla kokenut kirjaimellisesti saman asian kuin se henkilö, jota lohduttaa. Enkä niin tekstissäni myöskään sanonut, harmi jos siitä sellaisen vaikutelman sai. Se ei todellakaan ollut tarkoitus :/ Alisahttps://www.blogger.com/profile/15647198781789716414noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post-74346094609817298932014-04-23T14:49:57.462+03:002014-04-23T14:49:57.462+03:00Ymmärrän ja en ymmärrä. Kyllä, on totta, että harv...Ymmärrän ja en ymmärrä. Kyllä, on totta, että harvan vanhempi on tehnyt itsemurhan, ja teknisesti ottaen moni juttu jää siis omakohtaisesti kokematta sinuun verrattuna. Kuitenkin mun mielestä näyttää selvältä, että kyseinenkin henkilö jolle raivostuit, sanoi lauseet omista lähtökohdistaan empaattisimmalla tavalla ja vilpitöntä myötätuntoa osoittaen, niin hyvin kuin siihenastisen elämänkokemuksensa valossa pystyi. Miksi se pitää ottaa niin kirjaimellisesti ja hyökätä sanojaa vastaan? Miksi on niin tärkeää, että empatiaa voi osoittaa vain henkilö, joka on kokenut kirjaimellisesti täsmälleen saman kuin sinä itse? Niitä ei kovin montaa Suomessakaan taida olla. Loppujen lopuksi kukaan ei taida voida ihan täydellisesti ymmärtää ketään toista, koska kaikki katsovat aina asiaa omista lähtökohdistaan. Jotenkin tuntuisi, että tärkeämpää olisi ele kuin ne sanat. Mirnoreply@blogger.com