tag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post1578379189707946005..comments2023-04-01T16:06:45.499+03:00Comments on Why did you leave me mom?: I don't know how to let go.Unknownnoreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post-89296898039569179782014-02-07T15:22:53.058+02:002014-02-07T15:22:53.058+02:00Joo, kyllähän mä sen tiedän, että aikaa on kulunut...Joo, kyllähän mä sen tiedän, että aikaa on kulunut vasta niin vähän, että on turha edes haaveilla mistään "surun loppumisesta tähän paikkaan". Silti teen niin, en vain tiedä miksi :( <br /><br />Niin mä taidan ajatella vähän turhan paljon sitä, että mun pitäisi olla jo paremmassa kunnossa enkä saisi olla surullinen, vaikka tiedän sen olevan turhaa :/ Eikä se suinkaan helpota tätä pahaa oloa, kun olen jatkuvasti miettimässä miten mun pitäisi jo lakata itkemästä yms... Kiitos <3Alisahttps://www.blogger.com/profile/15647198781789716414noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post-31935675364928337042014-02-06T23:16:39.505+02:002014-02-06T23:16:39.505+02:00Muistathat että aikaa on kulunut vasta niin vähän....Muistathat että aikaa on kulunut vasta niin vähän. Et mitenkään pysty selviämään näin lyhyessä ajassa noin isosta surusta. Muista vaan olla kärsivällinen, oo itelles armollinen ja yritä ajatella niin et sun on vaan surtava tää ensimmäinen vuosi ja se kuuluu kaikilla asiaan. Älä hätäile ja toivo liikaa. Jotenkin tuntuu et yrität liikaa ajatella sitä et miksi vieläkin on pahoja ja surullisia päiviä, aikaa on kulunut vaan niin vähän! Anna itelles lupa surra ja yritä saada asiaan se näkövinkkeli et surussa se vuosi on ainakin sellanen mikä täytyy jaksaa elää sen surun kanssa ennenkuin alkaa helpottaa.mutta lupaan sulle et se päivä vielä tulee. Mulla kaksi ja puoli vuotta takana. Uudet asiat mullakin edessä jotka tuo muistot lujasti pintaan mutta enää ei oo sellanen suru mikä tuntui musertavalta sen ekan vuoden. Tzemppiä, taas yksi päivä selvitty!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post-49994997669653109612014-02-06T15:46:39.653+02:002014-02-06T15:46:39.653+02:00Mä vaan vihaan näitä tällasia takapakkeja, joita v...Mä vaan vihaan näitä tällasia takapakkeja, joita välillä ilmenee, vaikka kai ne kuuluvat asiaan... Haluaisin vain jo päästä yli tästä kaikesta ja jatkaa elämääni ilman jatkuvaa surua :/ Kiitos paljon ihana <3Alisahttps://www.blogger.com/profile/15647198781789716414noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post-11429183333722549392014-02-05T18:29:57.480+02:002014-02-05T18:29:57.480+02:00Häntä pystyyn! Aikaa on kulunut vähän mutta eteenp...Häntä pystyyn! Aikaa on kulunut vähän mutta eteenpäin silti menet koko ajan. Ei sun tarttee olla rohkee ja jaksaa. Kun uskallat itkee ja antaa tunteiden tulla niin se auttaa sua eteenpäin. Piilottelu ei tee hyvää. Itke ja raivoa, huomenna voi kuitenkin olla jo helpompaa! Jaksuhaleja!!<br /><br />MAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post-5804986990425549642014-02-05T17:10:13.750+02:002014-02-05T17:10:13.750+02:00Oot varmaan ihan oikeassa, kiitos Tiia <3 Koita...Oot varmaan ihan oikeassa, kiitos Tiia <3 Koitan vastailla sun(kin) sähköpostiin mahdollisimman pian :)Alisahttps://www.blogger.com/profile/15647198781789716414noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3251308806907979084.post-53564588203909829082014-02-04T18:14:14.569+02:002014-02-04T18:14:14.569+02:00Kaikki kääntyy varmasti vielä hyväksi ♥ Koitahan v...Kaikki kääntyy varmasti vielä hyväksi ♥ Koitahan vain muistaa ettei surun peittämisestä ole mitään hyötyä. Jos oot surullinen, anna itelles lupa olla sitä äläkä yritä peitellä sitä. Et sä muuten pääse siitä koskaan eroon :-(<br /><br />-TiiaAnonymousnoreply@blogger.com