7.10.2013

All we had is gone now.

Äitini teki viime kesänä itsemurhan ja aion tässä blogissa kirjoittaa kyseisen tapahtuman synnyttämistä ajatuksista ja pyrkiä kirjoittamisen avulla pääsemään asiassa eteenpäin. Kirjoittaminen on aina ollut mulle hyvä tapa käsitellä asioita ja blogia kirjoittamalla on mahdollista kuulla myös muiden ihmisten kokemuksia, neuvoja yms. Mä en ole koskaan osannut puhua, vaikka viime aikoina sitä on ollut pakko opetella. Kynnys kirjoittaa omista tunteista ja fiiliksistä on niin paljon matalampi kuin se, että ne sanoisi ääneen. 
 
Äitini kuolema ei ollut ensimmäinen traumaattinen asia elämässäni, sillä vasta pari vuotta sitten menetin myös isäni, joka kuoli tapaturmaisesti. Yhtään vähättelemättä isäni kuoleman aiheuttamaa kipua, mun täytyy kuitenkin sanoa, että se oli hyvin pientä verrattuna äitini itsemurhasta syntyneeseen tuskaan.
 
Kirjoittelen tarkemmin näistä asioista seuraavissa postauksissa. Mahdollisia kysymyksiä ja kommentteja saa toki laittaa.

3 kommenttia:

  1. Hei
    Voimia sinulle !
    Itse menetin sekä nuoremman veljeni että äitini itsemurhalle, parin muun sukulaisen ohella. Tiedän, että muiden sanat eivät paljoa lohduta kun itse on tilanteen keskellä....mutta voin vilpittömästi sanoa, että vaikka elämä muuttuukin lopullisesti, surun kanssa oppii pikkuhiljaa elämään...ja aika todellakin parantaa, niin klisee kuin sen onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, olen todella pahoillani :( Pakko vain jaksaa uskoa siihen, että joskus tämä suru vielä helpottaa, vaikka tällä hetkellä ajatus siitä tuntuukin lähes mahdottomalta. Kiitos <3

      Poista